Chhahari Nepal

Varoitus: teksti on pitkä! Ollaan oltu Aleksin kanssa taas vierailemassa ja tuntuu, että ollaan tavattu monia mielenkiintoisia ihmisiä ja koettu uutta.

Logo ulko-ovella

Maanantaina lähettiin Aleksin kanssa Rajaendran saattelemana Chhahari Nepalia kohti. Käytiin matkan varrella korjauttamassa Rajaendran pyörää ja siin kerkes joku hullu nainen tulla meitä jo ahistelemaan. Naurettiin, et toi on kuitenkin mein tuleva asiakas. :D Ei kyllä kolmessa päivässä tavattu kyseistä naista uusiks!

Meille ensin kerrottiin paikan historiasta ja näytettiin tiloja. Chhahari Nepal on voittoatavoittelematon organisaatio, joka tukee ja hoitaa Lalitpurissa asuvia kadulla asuvia mielenterveyspotilaita. Tavoitteena on saada asiakkaat takaisin osaksi yhteiskuntaa. Valtio ei tue järjestöä mitenkään. He haluaisivat laajentaa toimipiiriään Kathmandun alueellekkin ja sen jälkeen koko Nepalin laajuudelle. Asiakkaita on tällä hetkellä 102, joista 31 asuu perheen kanssa, 12 ilman perhettä ja 56:en he ovat kadottaneet yhteyden. (Lisätietoja löytyy: http://www.cnmh.info/ )

Pari kuvaa tiloista:

Työpaikalla on 4 palkattua työntekijää ja kaksi niistä onkin opiskellut UK:ssa, niin on tosi helppo keskustella asioista! Tosi mukavia työntekijöitä muutenkin kaikki. :) Maanantaisin suunnitellaan aina viikon kulku, että mihin he menevät minäkin päivänä ja mitä asioita pitää hoitaa. Keskiviikkoisin asiakkaat tulevat paikan päälle ja he tekevät jotain yhdessä. Muina päivinä henkilökunta vierailee asiakkaitten luona, tekee paperitöitä, vie sairaalaan ja tekee katutyötä eli etsii asiakkaita kaduilta. Ikävä kyllä meillä ei ollut tarpeeksi aikaa nähdä kaikkea.

Meille näytettiin asiakkaitten kuvia ja kertoiltiin vähän osan tarinoitana. Yksi asukas näytti vähän miuta lyöneeltä rölliltä, toivottavasti ei oo sama heppu. :D Kyseinen herra kuulema on tyytyväinen elämäänsä kadulla eikä halua edes sieltä pois. Chhaharin työntekijät ovat auttaneet häntä niin, että he maksavat lähikahviloihin hänelle ruokaa. 

Meille kerrottiin myös, että tosi monet perheet täällä käyttävät rahaansa esimerkiksi mustaan magiaan kun yrittävät parantaa läheisiään, jolla on mielenterveysongelmia. Kun he pääsevät oikean hoidon luokse, heidän varansa ovat käytetty loppuun eikä heillä ole varaa lääkkeisiin. Chhahari tukee heitä rahallisesti sitä varten tarvittaessa.

Ensimmäinen asiakas joka tavattiin oli skitsofreenikko-poika, joka tulee usein toimistolle hengailemaan. :) Lähettiin tapaamisen jäleen aika nopsaan kahden työntekijän kanssa asiakaskäynneille. 

Käveltiin Patanin aluuella ja käytiin monilla ovilla, mutta vain yksi asiakas oli paikalla perheensä kanssa. Astuttiin sisään todella todella pienestä ovesta (mie 162cm jouduin jo kyykkimään sinne mennessä :D). Kuulemma työntekijät oli maanjäristyksen jälkeen olettanut, että koko talo olisi maantasalla, koska se on niin vanha ja pienessä loukossa. Talossa asui 19-vuotias tyttö, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hän asuu pienessä talossa veljensä, isoisänsä, äitinsä ja isänsä kanssa. 

Hän oli joutunut lopettamaan koulunsa nuorempana sairautensa alkaessa ja nyt mennyt takaisin kouluun, kun sairaus on kontrollissa. Chhaharin työntekijät olivat löytäneet hänet kadulta pikkulasten kanssa leikkimästä. Häntä oli kuulema kiusattu sairautensa takia ja myös siitä kun hän viihtyi pikkulasten kanssa. Tyttö oli kyllä todella mukava ja innokas kertomaan runoja englanniksi!

Täällä vaikka kuinka köyhä perhe olisi niin he ovat aina vieraanvaraisia. Aina tarjoamassa meille istumapaikkaa ja tarjoamassa teetä. Kävästiin kurkkaamassa heidän keittiötään yläkerrassa ja selvisi miksi saatiinkin kokista teen sijaan heidän luona. Kaasu on talosta loppu, joten heillä oli pömpeli johon tilkittiin puun mutusia. Sillä keittämisessä menisi todella pitkään! Keittiö oli sen korkuinen, että minäkin jouduin olemaan kaksinkerroin. :D

Sen jälkeen kävästiin vielä ensimmäisen asiakkaamme perheen luona moikkaamassa. Oli tosi kiva ja mielenkiintoista nähdä kuinka Nepalilaiset asuvat, varsinkin kun suurin osa asiakkaista on näitä huonompi osaisia.

Tiistaina mentiin myöhemmin töihin, mutta silti aamulla oli aikaa lukea mielenterveyskirjaa ja juoda teetä. Eräs työntekijä on ollut asianajaja aiemmin, joten keskustelimme tämän hetkisestä kriisistä, eroamisesta yms. Saimme kuulla että Nepalilaiset miehet eivät voi erota naisestaan noin vaan. Heidän pitää odottaa, että nainen asuu 3 vuotta poissa talostaan tai sitten luvata antaa omaisuuttaan naiselle ja naisen hyväksyä saamansa omaisuuden määrä, että he voivat erota. Naisille kuulemma eroaminen on vielä vaikeampaa kuin miehille. Eroprosentti onkin tosi pieni täällä, varsinkin verrattuna Suomeen.

Lähdettiin aamulla heti kentälle tapaamaan asiakkaita, mutta matkan varrella olikin muutama nähtävyys niin hairahduttiinkin vähän polulta. :D Kävästiin pikaisesti Golden Temppelissä (buddhalaisten temppeli Patanissa) ja jossain hindulaisten temppelialueella. Sattumalta temppelialuueella olikin yksi asukas hortoilemassa, joten käväistiin häntä moikkaamassa matkalla.

Aleksi matkan varrella sytytti kynttilän buddhalaisessa temppelissä ja rukoili

Golden temppelistä palasia:

Sen jälkeen mentiin tapaamaan asiakasta, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänen sairautensa oli alkanut masennuksena. Kun hänen aviomiehensä ei ollut jaksanut enään ja jättänyt hänet, hän oli romahtanut totaalisesti. Hän joutui palaamaan perheensä luokse, jossa hän alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti. He olivat soittaneet apua, mutta Chhaharin henkilökunta oli päässyt apuun vasta aamulla. Perhe oli joutunut köyttämään naisen siksi aikaa jaloista ja käsistä kiinni, ettei hän vahingoittaisi itseään ja muita.

Tavattiin heidän sukuaan ja samalla heidän lemmikkipapukaijat (joista toinen puhuu!! se oli tänään vaan kuulema vähän "moody" eikä puhunut meille..) sekä koiranpentuja aww. Heidän isoäitinsäkkin oli niin söpö kun hymyili koko ajan kahdella hampaallaan ja kyseli nepaliksi mitä minun äitille kuuluu. :D Nepalilaiset mummot on niin söpöjä rusinoita!

Yhdellä heidän kanssa asuvallaan sukulaismiehellä oli käynyt työpaikka onnettomuus työskennellessään valtiolle eläintarhassa. Hän oli tipahtanut puusta alas ja joutunut sairaalaan. Koska hän on nyt pyörätuolissa ja kyvytön työhön, niin hänen työpaikkansa siirtyy hänen lähiomaiselleen. Mies oli ennen perheenelättäjä, mutta nyt vaimolla on se tehtävänään. Toisaaltaan ihan hyvä systeemi Nepaliin, ettei perheet jää ihan rahattomiksi.

Pyörätuolissa olevan miehen tuoli oli käyttökelvoton, joten he olivat tilanneet uuden. Kyseltiin kuinka täällä apuvälineet hommataan. Jos on rahaa niin ihmisten on maksettava ne itse. Jos on köyhä, niin on todistettava ettei ole varaa maksaa ja voi saada avustuksen disabled societyltä. Kyseiselle miehelle järjestö oli tilannut Intiasta pyörätuolin, mutta nyt rajaongelmien takia sitä ei ole saatu kuljettua tänne.

Saatiin myös kuulla, että kun nepalilainen menee julkiseen sairaanhoitoon niin heidän lähimmäisen on tultava sinne asumaan heidän seuraksi, koska hoitohenkilökunta ei hoida perushoitoa. Esimerkiksi nainen joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä joutui 6kk sairaalaan, joten hänen siskonsa oli lopettava työt ja tultava hänen mukaan sairaalaan. Heidän oli myytävä kaikki arvoesineet ja lisäksi he saivat lahjoituksia mm. punaiselta ristiltä ja Chhahariltä, että he saivat maksettua sairaalalaskut. Saatiin myös kuulla, että täällä monet kääntyvät kristityiksi. Syynä on se, että kristityt saavat paremmin avustuksia.

Hindulainen temppeli matkan varrella

Juteltiin myös koulusta heidän kanssa. Kuulema julkinen koulu maksaa noin 4 000-5 000NRS eli n. 40-50e vuodelta. Koulu kestää 10 vuotta. Koulun lopuksi on isot testit ja jos niistä ei pääse läpi, niin on käytävä vuosi uudestaan. Kuulema viime vuonakin muutamia oppilaita oli tappanut itsensä, koska eivät päässeet läpi näistä testeistä. Nepalissa on puhuttu pitäisikö aloittaa arvosteluasteitten antaminen mielummin kuin hylätty/hyväksytty. Eräs perheenlapsista oli nyt uudestaan käymässä viimeistä luokkaa ja pelkäsi, ettei pääse taaskaan läpi. 

Hindujen allas, joka täytetään kerran vuodessa ja he kylpevät siinä

Juteltiin myös kuinka Nepalissa lasten kurittaminen kouluissa on ok. Lapsia voidaan lyödä sormille ja ohjaajamme kertoikin tuttavastaan, jolta opettaja veti housut alas luokan edessä ja löi pyllylle. Oppilas ei uskaltanut mennä enään edes kouluun sen jälkeen. Täällä on niin eri systeemi kuin Suomessa. Suomessa opettaja joutuisi oikeuteen tuollaisesta, mutta täällä jos rehtorille kerrotaan asiasta niin sille ei tehdä mitään. Yksi suuri ongelma on myös kuulema kun maaseudulla lapset eivät mene kouluun, koska vanhemmat ajattelevat ettei koulusta ole hyötyä niin paljoin kuin, jos lapset ovat töissä maatilalla. Täällä kukaan ei myöskään ole opintovelvollisuutta, joten osa väestöstä ei osaa edes lukea tai kirjoittaa.

Juteltiin pitkään kaksisuuntainen mielialahäiriötä sairastavan kotona ja oli todella kiva kun meillä on oma tulkki. Voidaan kysellä ja jutella hänen välityksellä asiakkailta. (Tälläisen tarvitsisin Epsaankin :D)

Mentiin vielä päivän päätteeks tapaamaan skitsofreenikko-veljeksiä, jotka asuu äitinsä elätettävinä. Heidän sairaudet ovat vissiin tulleet huumeidenkäytöstä johdosta. He eivät liiku talostaan ulos oikein ikinään ja he ovat ihan yhteiskunnan ulkopuolella. Toinen veljeksistä uskaltaa ainoastaan  tulla keskiviikkoisin yhteistapaamiseen. Nepalissa mielenterveyssairaita kohtaan ollaan tosi ennakkoluuloisia, heitä saatetaan lyödä eikä heitä palvella aina kaupoissa. Luin myös, että mielenterveyspotilaille saatetaan antaa kahvilassa tee mukista kun normaali ihminen saa sen mukista. Tämä johtuu osittain kastisysteemistä. 

Nähtiin heidän huone, jossa oli tosiaan yksi sänky ja yksi patja. Vähemmästäkin menisi itselläkin pää sekaisi kun ei näkisi ketään muita ihmisiä ja olisi 24/7 neljän seinän sisällä. Toinen veljeksistä olikin muutama kuukausi sitten saanut hallusinaatioita, että joku jahtaa häntä ja hän oli hypännyt kakkoskerroksesta alas ja joutunut sairaalaan.

Kävästiin vielä porukalla momoilla. Saatiin siinä jutellessa kutsu meidän ohjaajan synttärijuhliin perjantaina Thameliin! Jee ois kiva tavata vielä enemmän paikallisia. :)

Keskiviikkoisin Chhaharissa on  päivä, jolloin asiakkaat tulevat paikan päälle. Me mentiin jo aikaisemmin Aleksin kanssa kun suunniteltiin sinne tuokio. Asiakkaat tulevat n. 11.30 maissa. Juotiin porukalla teetä ja nautiskeltiin meidän tuomista kekseistä. 12.30 maissa aloitettiin askartelemaan porukalla ja porukkaa tuli pikkuhiljaa lisää ja lisää. Lopulta meitä oli varmaan n. 20 henkeä paikalla. Osa on itse mielenterveysasikkaita ja osa taas heidän lähimmäisiään. Aluksi pidettiin piiri jossa jokainen sai kertoa nimensä ja mistä on kotoisin sekä jos halusi kertoa jotain lisää itsestään. 

Askartelun aloittelua

Oltiin keksitty Aleksin kanssa, että teemme Quote Tree:n. Eli siis askartelimme puunrungon, johon jokainen asiakas sai askarrella itse lehden ja lehteen kirjoittaa mieleisensä sitaatin/lauseen. Oltiin todella yllättyneitä kuinka hyvin tuokio toimi! Kaikki asiakkaat osallistuivat ja vaikuttivat innokkailta. Todella monet tekivät enemmän kuin yhden lehden ja he innostuivat tekemään myös mm. kukkasia, lintuja ja jopa teemukin puuhun. :D Hetki oli kyllä todella positiivinen kokemus omasta mielestäni. 

Askartelun jälkeen syötiin vielä porukalla. Chhahari antaa jokaiselle paikalle tulevalle asiakkaalleen lämpimän ruoan keskiviikkoisin. Samoin asiakkaat jotka tulevat bussille paikan päällä saavat rahaa bussimatkaa varten. Sen jälkeen jokainen sai esitellä oman lehtensä ja mitä siinä lukee. Oli todella kiva kun meillä oli tuolla sujuvaa englantia puhuva ohjaaja niin kaikki saatiin tulkattua!

Valmis taideteos!

Chhaharista jäi todella hyvä kuva ja voin kyllä suositella paikkaa vapaaehtoisille. :) Henkilökunta on ihania ja asiakkaat kivoja! Paikassa on todella paljon länsimaalaisia piirteitä esim. potilaskansiot, raportointi päivittäin, saatiin "työtodistukset" 3 päivästä jne. Tuntui että paikassa asiat sujuivat ja sai selkeät ohjeet sekä kommunikoitua hyvin. Tuli tosi tervetullut olo ja meidät kutsuttiinkin sinne vierailulle vielä ennen lähtöämme. :) No nähdään heitä ainakin varmaan perjantaina synttärijuhlissa!

Henkilökunta mein kanssa turisteilemassa!