Ensimmäiset päivät Sao Tome ja Principella

3.12 Accrasta Sao Tomelle

Saatiin vikana aamuna n. 4 ennen Ghanasta lähtöä meidän bilhartsia veritestit, joissa oli yksi hälyttävä vasta-aine positiivisena. Siitä tulikin aikamoinen rumba ennen lennolle lähtöä. Suositushan olisi käydä lääkärissä ensin ja tehdä jatkotutkimuksia, mutta siihen ei oikein ollut aikaa. Rynnättiin ensin läheieen perusapteekkiin, jossa selvisi, että antibiootit ovat hyvin harvinaisia Ghanassakin. Haettiin rinkat ja rinkat selässä lähettiin läheiseen sairaalalle. Siellä piti käydä lääkärin konsultaatiossa ja lääkäri soitteli apteekkeja läpi, mistä lääkkeet saisi varuiksi mukaan. No meidän oli pakko lähteä kuitenkin kentälle, ettei laukkujen vienti sulkeudu ja missata meidän lentoa Sao Tomelle. Joten nyt tilanne on vieläkin epäselvä. Lisätestit on tehtävä Suomessa tai Etelä-Afrikassa ja sitten mietittävä tarvitseeko edes lääkettä. Usein noissa asta-aine testeissä kyllä voi olla virheitä mitä luin.

Kerettiin lentokentälle kuitenkin ajoissa. Autoteilläkään ei ollut ruuhkaa pahemmin. Välillä Accrassa takseilla menee lyhyisiin matkoihin ihan järkyttävät ajat. Joskuskin ihan muutamien kilometrien matka ostoskeskukselle kesti yli tunnin kun mentiin sattumalta ruuhka-aikaan. Kentällä katsottiin, että laukut menee koneeseen varmasti (miuta pelotti vähän mitä käy jos päädytään saarelle ilman kamoja..) ja tehtiin turvatarkastus, jonka jälkeen jo lennolle kuulutetiin. Boarding aloitettiin varmaan ainakin 30min etuajassa ja lopulta lentokin lähti n. 30min etuajassa. Iso osa porukasta oli tainnut tulla Lissabonin kautta koneeseen ja meitä muutamia odoteltiin Accrasta koneeseen.

Lento oli lyhyt ja kentällä oli vastassa onneksi hotellin mies kyltin kanssa. Täällä Sao Tomella paikallinen liikenne on hyvin harvassa. Tultiin klo 18 jälkeen hotellille ja olin hyvin pimeää jo. Respan mies onneksi auttoi meidät keskustaan vähän vaihtamaan rahaa, mutta ei rohjettu jäämään pimeässä yksin kaupungille syömään kun ei tiedetty edes miten oltaisiin päästy enää takaisin. Ravintolassakin oli sähkökatko, mutta olisi sinne kuulemma saanut mennä pimeään syömään. Hotellille matkalla autosta hajosi kytkin eikä vaihteet vaihtuneet.. Itse Kuljettajakin oli hyvin erikoinen tapaus ja mietin välillä mitähän matkaamisesta tulee. Heitti hän vitsinkin englanniksi, ettei hänellä ole ajokorttia. Mietin siinä, että onko tässä maassa edes ajokouluja. 😂 Mutta päästiin turvallisesti perille hotellille!

Sao Tomen keskustassa asioilla ja sitten kohti Santanaa

Keskiviikkona 4.12 saatiin aamupalaa tilattua jopa portugaliksi! Sen jälkeen käveltiin muutama kilometri pääkaupungin eli Sao tomen ydinkeskustaan. Ei Sao Tome ole mikään iso saari tai saatika itse pääkaupunkikaan. Maa on toiseksi pienin Afrikan maa ja väkiluvultaan kai alle 200 000 henkeä näillä kahdella saarella.

Nyt oli pikavisiitti pääkaupunkii, mutta palataan loppureissusta vielä sinne ja ehkä tulee lisää kuvia sieltä! Pääkaupungilla kävelyltä kuvia:

Oltiin edellisenä iltana käyty tosiaan pääpankin edessä kadulla vaihtamassa vähän rahaa, jonne suunnattiin etsimään miehiä rahalaukkujensa kanssa. Tänne maahan ei kannata tulla ilman käteistä, koska kortit ei käy missään. Rahanvaihto suositellaan myös tehtävän kaduilla, koska kurssi on parempi kuin pankeissa. Saatiin vaihdettua meille rahaa, mutta kyllä oli se oli jännä kun saa isoja kasoja rahaa keskellä katua. 1 euro on 25 dobraa. 40 euroa on jo siis iso nippu 100 satasen seteleitä täällä ja niitä nippuja saatiin kauheat kasat. Tämä ei myöskään ole mikään halvin Afrikan maa, joten i voinut ihan pientä summaa vaihtaa ja rahanvaihto tapahtuu siis pääasiassa pääkaupungissa. Ei pidä olettaa, että muualla saisi vaihdettua saarella. 

Rahanvaihtajat eivät puhu tietenkään englantia, mutta onneksi he tekevät raha-käsimerkkiä, mistä tunnistaa kyllä hyvin ja huutelevat portugaliksi jotain rahanvaihtoon liittyvää. Ja laskimella sai hyvin sovittua summat. Oltiin luettu, että rahanvaihtajat kadulla ovat ihan turvallisia!

Naureskelin Ghanassa kun miulla on 4 lompakkoa mukana, mutta kaikille tullut täällä käyttöä!

Sen jälkeen lähdettiin hoitamaan paikalliset CST-Puhelin liittymät meille ja ostamassa eväitä airbnb kämppään mukaan. Liittymänmyyjä ei osannut englantia, mutta toinen työntekijä ja eräs länsimaalainen tyttö onneksi auttoi meitä ja myyjää. Liittymän toimimaan saaminen android puhelimella oli haastavaa. Liittymään piti asettaa APN-asetukset itse ja sammuttaa wi-fi verkossa. Itse CST-myymälä sekä iso supermarket olivat tosi siistit ja uudenaikaiset! 

Kalatiski pääoven vieressä. Ihmeteltiin aluksi kaupan hirveätä hajua, mutta siihen tottui kyllä

Lounaalla käytiin keskustassa ja tilattiin saaren omaa olutta ruokajuomaksi. Oluessa ei ole mitään etikettiä tai tietoja, mutta hyvältä se maistui!

Pakollisten asioiden jälkeen hotellin respa tilasi meille taksikuskin, joka vei meidät Santanaan. Taksi kuskikin puhui vain portugalia, mutta kovasti hän halusi antaa numeronsa meille kyydin jälken. En tiedä miten saataisiin häneltä tilattua seuraava taksikyyti kyllä ilman yhteistä kieltä ja tulkkia. 

Santana on vain n. 11km pääkaupungista. Oltiin varattu sieltä airbnb kämppä kolmeksi yöksi. Luultiin alunperin, että varaus oli majataloon, josta saataisiin huone. Paikan päällä olikin aikamoinen yllätys kun 2.kerroksinen talo olikin vain meille kahdelle. Ulkonäöllisesti kämppä oli kyllä hieno! Yläkerrassa oli 3 makuuhuonetta, joita ei kyllä käytetty. Mutta alakerran tilat olivat kyllä hyvin tilavat kahdelle matkustajalle.

Päivän mittaan huomattiin kämpässä erilaisia asukkaita. Hyttysiä ja muita ötököitä pääsi kämppään helposti tulemaan raoista. Ovia meitä varoitettiin pitämään kiinni ettei kulkukoirat pääse sisään. Gekkojakin oli ensimmäisenä iltana. Illalla kuului pieni inahdus ja Fanny olikin tallannut vahingossa yhden albiinogekon kuoliaaksi. Myöhemmin illalla Fanny näki keittiössä vilauksen jyrsijää ja minä löysin torakan, joka jouduttiin pyydystämään. Ensimmäisen illan jälkeen vierailijat vähenivät kämpästä. En tiedä oliko kämppä ollut tyhjillään pitkään ja siitä syystä asukkeja tullut. Jännittää mitä kaikkia ötököitä reissun aikana tulee vielä vastaan.. Sao tomen puoleisella saarella on myrkyllinen musta kobrakin, jota ei toivottavasti tavata!

Ensimmäisenä aamulla herätessä oli iso hämähäkki sängyssä roikkumassa. Onneksi pakkasin oman hyttysverkkoni mukaan, niin saa nukkua edes rauhassa. 

Hyvää huomenta!
Näitäkin kavereita oli pari kämpillä! Paikallinen nainen auttoi onneksi poistamaan tämän :D

Ollaan huomattu, että paljon täällä on vapaita possuja juoksenteemassa, rapuja (pääkaupungissakin ihan hotelli pihalla oli julmetun iso rapu), kulkukoiria ja tietenkin perus kanoja, lehmiä ja vuohia. Nähtiin yhtenä päivänä kun sikoja vietiin köyttynä mopon tarakalla, mutta ei keretty siitä saada kuvaa. Israelilaiset kertoivat, että Ghanassa samalla tavalla köytettynä vietiin lehmiä mopon kyydissä. En ymmärrä miten ne pysyy sillä pikkuritilällä köytettynä.. 

No kuitenkin tilattiin illallista kämpille. Alkupalana oli kasviskeittoa, joka maistui nakkikeitolle ilman nakkeja. Pääruoaksi tilattiin paikallista kalaa ja leipäpuun hedelmää, joka on kuulema perinteinen paikallinen hedelmä. En ollut kuullut edes aikasemmin leipäpuun hedelmästä. Koostumus ja maku oli kyllä hyvin erikoinen eikä pystytty sitä syömään raakaa. Myöhemmin ollaan syöty sitä ranskalaisina ja paistettun se on hyvää! Jälkiruoka vanukkaankin koostumus oli erikoinen, mutta alas se meni sentään. Rohkeasti aloitettiin paikallisten ruokien testaus. Täällä syödään paljon mereneläviä kun on merta kaikkialla ja ollaankin nähty kaloja tien varressa myytävän, joka ei olei mikään houkutteleva näky. 

Yläosassa on leipäpuun hedelmää vadilla

Leipäpuu

Respan mies teki tervetuliasrommit!

Santanan lähellä retkeilyä

Torstaina 5.12 vuokrattiin kämpiltä pyörät ja aateltiin kierrellä lähistöjä pyörillä. Muutaman kilometrin päästä selvisi, että miun pyörä on ihan rämä eikä päässä niillä eteenpäin. No päästiin Club Santana hotelille, jossa kyseltiin kuinka saataisiin snorklausretki huomiselle. Myyjä sanoi portugaliksi, että voitaisiin lähteä saman tien retkelle, joten päätettiin lähteä extempore. Pyöräkin oli rikki niin ei voitu pyöräillä. vaihdettiin kamat ja ajettiin veneellä läheiselle saarelle. 

Club Santanalle asti päästiin, vaikka jarrut ei oikein toiminut ja matka oli ylä- ja alamäkiä!

Ilheu de santana saarella käytiin ensin katsomassa luolaa, jonka jälkeen jälkeen snorklailtiin. Vaikka veneen kuljettaja ei osannut oikein englantia niin google translatella selvittiin. Retken lopuksi hän kyselliki joi ollaanko sinkkuja vai varattuja. 😂

Kuvat snorkalusreissulta on tosi huonoja valotuksen vuoksi ja miun kamera on varmaan vähään rämä:

Snorklauksen jälkeen talutettiin pyörät kotiin ja mie ostin hyvin huonolla portugalin kielelläni jopa vettä ja olutta kämpille vietäväksi. 😂 Isoin haaste kielen kanssa on hinnat. Osaan kysyä paljon maksaa, mutta dobran kurssin vuoksi summat on hyvin isoja. En ymmärrä isoja lukuja portugaliksi kun ei ole ikinään opiskelllut kieltä. Onneksi löytyi paperia ja kynää, joten hinnat selvisi!

Tuntuu, ettei olla saatu täällä vielä oikein rentouduttua kun koko ajan pitää hoitaa jotain ja asioiden hoitaminen ilman yhteistä kieltä on raskasta. Oltiin varattu seuraava hotelli Praia Jalelta, joka on ihan etelä saaren päässä, mutta jouduttiin perumaan se, koska selvisi, että kuljettajan ottaminen on hyvin kallista ja ei haluttaisi vuokrata autoa kahdestaan. Täällä kulkee keltaisia jaettuja takseja ja sitten trotron kaltaisia keltaisia pakettiautoja, jotka lähtevät kun ovat täyttyneet. Niillä ei kuitenkaan pääse kaikkialle ja osassa paikkaa ne liikenöi hyvin harvoin.

Keltainen pakettiauto vähän kuin ghanalainen trotro

Matkasuunnitelma muuttui siis lennosta ja seuraavana matka siis Porto alegreen ja retki ilhey das Rolasille, jossa voi ylittää päiväntasaajan! 

Perjantaina 6.12 eli Suomen itsenäisyyspäivänä sää oli hyvin kotoisa eli vesisadetta. Se ero Suomeen, että täällä on lämmintä sentään (mutta kylmempää kuin paahtavassa Ghanassa). Olen lukenut, että Sao tomella on usein pilvistä ja saattaa sataa, että katsellaan millainen tuuri käy koko reissun ajan. Jouduttiin perumaan aamuuun retkelle varattu kyyti ja meidän aamupalakin oli kateissa/myöhässä 1,5 tuntia. Aamupalan jälkeen joogailtiin ja odotettiin sateen loppumista. 

Klo 14 maissa päästiin sitten lähtemään vihdoin retkelle kun sade lakkasi. Kuljettaja vei meidät Boca do infernolle, jonka toinen nimi on Hells mouth. Takaisin ei oikein saatu sovittua kyytiä, koska yhteistä kieltä ei ollut. Sovittiin, että soitellaan tulkille ensiksi.

Meri tyrskysi kovaa kivien välissä

Pikkupossut juoksivat ruokatauolle Hells mouthin lähettyvillä

Hells mouthilta päätettiin kävellä Roça Água-Izélle. Alkumatkasta tavattiin paikallinen mies, joka käveli samaan suuntaan. Päädyttiin jutusteltiin, vaikka me ei osatakkaan oikein portugalia ja hän ei paljoa englantia. Hän esitteli matkalla paikallisia kukkasia sekä osoitti palmupuissa olevia pulloja. Selvisi, että niillä kerätään palmuviiniä. Nähtiin myös matkalla palmumetsä mikä kuhisi isoja rapuja. 

Mies kävi poimimassa meille kukan ja kertoi lajistakin jotain vähäisellä englannillaann

Tarkkasilmäiset huomaa ravut, jotka juoksentelee koloihinsa Niitä oli paljon! Mutta miun surkealla kameralla mahdoton saada kuvaa

Roça Água-Izélle saapuessa toinenkin mies halusi liittyä esittelykierrokselle (vaikkakin ei osannut yhtään sanaa englantia). He veivät meidät katsomaan entisen plantaasin rakennuksen yläkertaan. Molemmat miehet innokkaasti kertoivat rakennuksen historiasta, mutta kielimuurin takia ei oikein ymmärretty. Piti ihan googlettaa asiaa kierroksen jälkeen. Portugalilaiset ovat rakentaneet plantaaseja kolonialismin aikaan ja niissä on työskennellyt orjia. Roca viittaa tähän järjestelmään. Plantaasilla oli siis omat sairaalat, keittiöt yms. Roca agua izelle taisi olla keskittynyt kookoksiin. Rakennus on nykyään siis hylätty käytöstä, mutta paikalliset olivat vallanneet sen käyttöönsä.

Miehet yrittivät selittää poprtualiksi, että tämä oli joko naisten tai miesten sairaalan siipi. Toinen samankaltainen oli vieressä.

Kierroksen jälkeen miehet halusivat vielä esitellä paikallisen taidekeskuksen läheltä. Rakennus oli tosi kiva! Se oli entinen tehdas, mutta en ihan saanut selville mikä tehdas. Nykyään lapset tekevät siellä kierrätysmateriaaleista taidetta. Siellä oli myös kirjasto kaikille käyttöön ja käsitöitä/vaatteita myynnissä. Meille etsittiin ensimmäisenä opas, joka osasi muutamia sanoja englantia! Kovasti nämä haluavat opastaa ja selittää, vaikka yhteistä kieltä ei aina löydy ja sanoja saa arvailla. 

Kierrätysmateriaalista lapsien tekemiä tuotoksia.

Kirjastoalue

Banaaneita. Kai myynnissä?

Paikalllista taidetta. Esillä oli myös entisaikojen kuvia Sao Tomelta