Harjoittelut ohi!

Meidän 4. viikon harjoittelu SOS:ssä on nyt ohi ja alko loma!!! Tänään viimeisenä päivänä tuntui, että lasten riehuminen ei tunnu missään enään. 

Olin tosiaan 2 viimeistä 3.luokassa. Alussa luokanopettaja oli sairaana sekä myöhemmin sijainsenkin lapsi oli myös, joten jouduin olemaan useasti yksin luokassa. Luokanopettajan paluunkin jälkeen olin useasti itse luokassa. Täällä lukujärjestestyksen aikataukut ei aina pidä ja opettajia ei aina näy tai jos opettaka on kipeänä tms. 

Tämän viikon keskiviikkona alkoi välikokeet. Näillä on kuulemma pari kertaa lukukauden aikana välikokeet ja lukukauden lopuksi isommat kokeet. Yleensä yhden aineen opettaja pitää saman kokeen kahdelle eri luokalle. Eli opettajan pitäisi olla 2 eri luokassa vahtimassa n. 70-80 oppilasta.. Tästä syystä jouduin useasti valvomaan koetilaisuuksia, jos meidän luokanopettajakin oli menoillaan. Voitte vaan kuvitella miten meluisaa 40 hengen luokkaa saa paimentaa koetilaisuudessa. Enkä tietenkään muistanut kuin muutamien nimet, koska paikallisten nimet ovat niin vaikeita miulle. 

Ei voi muuta sanoa kuin onneksi on ohi harkka! En arvannut millaiseen vastuuseen tuolla joutuu. Iso haaste oli kyllä se, ettei meillä ole mitään valmiuksia opettamiseen, joten en osannut itse keksiä oppitunteja kun opettajat ovat poissa paikalta. Siihen päälle kulttuurin erot ja kieli. Harjoittelussa varmistui, etten kyllä opettajaksi meinaa ryhtyä. Enkä haluaisi työskennellä lasten kanssa isoissa ryhmäkoissa. 40 lasta oli aivan liikaa. Lasten kanssa pienissä ryhmäkoossa on varmasti kiva työskennellä. 

Koko kolmen kuukauden vaihto on ollut kyllä antoisa, mutta tunteet myös heilahdellut laidasta laitaan. Välillä on ollut ihan täynnä tätä koko maata ja halunnut pakata laukut sillä sekunnilla. Toisinaan taas on miettinyt, että haluaisi jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Viimeisin harkka oli niin uuvuttava, että 2 viimeistä viikkoa olin ihan valmis jatkamaan jo matkaani. Joten loma on nyt hyvään saumaan! 

Ghana oli kyllä sellain hyvä maa vaihdolle, koska tosi paljon porukka auttaa täällä ja on ystävällisiä. Välillä oon miettinyt, että jos oltais ulkomaalaisen asemassa Suomessa, niin ei varmasti oltas saatu näin hyvää vastaanottoa. Sekä reissun aikana ei oo ollu turvaton olo. Ollaan luettu ja kuultu, että tää on kuitenkin yks Afrikan turvallisimpia maita. 

Me lähdetään huomenna aikaisin aamulla Busualle. Meinattiin siellä ainakin surffailla. Maanantaina pitää palata Accraan hakemaan matotestien tulokset ja tiistaina lähdetään sitten Sao Tomelle. En oikein tiedä onko siellä nettiä, että pystynkö päivitellä blogia. Fanny pohti, että voisi kirjoitella yhden blogitekstin hänen fiiliksis tässä ennen Sao Tomelle lähtöä! 

 Rinkka pakattuna valmiina reissuun!

Hyvästit Teman kodille!

Lopuksi vielä lista, mitä kirjotin ajat sitten koti-ikävissäni. Hyvä kuitenkin muistaa nämä asiat Suomessa eikä pitää ihan itsestään selvänä! Osaa en jaksaa alkaa selittelemään nyt väsyneenä. Aivan poikki näistä harkkapäivistä, pakkaamisista ja siivoamisista. 

Parin päivän vesikatko juuri ennen lähtöä ja sen jälkeen säiliöiden täyttöä. Ei tule ikävä! 

Mitä arvostan Suomessa

• Sähkö. Ei tule ikävä sähkökatkoksia ja otsalamppu päässä kokkaamista, pyykkaamista ja suihkussa käyntiä. 
• Vesi. Niin hanasta tuleva puhdas juomavesi sekä se ettei tule vesikatkoja. Parikin päivää saattoi kulua ilman juoksevaa vettä. 
• Voi pukeutua miten haluaa. Onhan se helppoa kun ei tarvi miettiä tarkkaan mitä pukee ja mihin. 
• Siivousvälineet: imuri, kunnon moppi, pyykinpesukone.. Arjen luksusta. Toivottavasti ei tarvi toiste kolmea kuukautta pestä nyrkkipyykkiä
• Ei ole african time: vaikea välillä täällä tietää monelta mikäkin alkaa tai aukeaa kun kellonajat on mitä on. Sovittuihin tapaamisiin  ei voi luottaa ja joutuu varautumaan odotteluun
• Ihmiset ei huutele, tuijota ja salakuvaa. Toisinaan se on hyvin väsyttävää kun saa koko ajan huomiota kun poistuukin asunnosta. Salakuvaamiseen meni kaikista eniten hermot.
• Asiat toimii & järjestelmällisyys: välillä toiminta vaikuttaa hyvin kaoottiselta täällä ja hermot oli koetuksella kun asiat ei vaan toimi. Turhauttaa toisinaan käyttää aikaa sellaisiin asioihin, mitkä Suomessa hoituu nopeasti. 
• Toimiva ja rajaton netti. Ei Suomessa edes ajattele paljon sitä dataa käyttää. Toisin kun täällä jokaisesta gigasta maksat itse. 
• Luonnonsuojelu, kierrätys, roskattomuus. Näiden lisäks ei haise koko ajan. 
• Terveydenhuolto: kaikille suht saman arvoista sentään sekä taso on tosi hyvää. Vaikka täällä olis yksityisessä sairaalassa, niin ei resurssit silti riitä edes oikein Suomen julkiselle tasolle
• Koulutus
• Tasa-arvo
• Ei tarvitse suojautua malarialta joka päivä. Sekä lisäksi ei tule halkiomatoja järvestä 😂
• Kunnolliset tiet ja liikennesäännöt

 Käytiin tällä viikolla kanssa tuliaisostoksilla Accrassa. Sattumalta lähdettiin kotiin auringonlaskun aikaan kun ihan järjetön määrä lepakoita heräsi illtamenoilleen! Oli kyllä hieno näky. Kuvassa ei kyllä näy edes puoletkaan lepakoista.

Toinen viikko lapsikylässä

Haluttiin lepäillä reissailusta ja oltiin 9-10.11 viikonloppu vaan Accrassa. Käytiin Junction kauppakeskuksella ostoksilla ekaa kertaa ja lauantaina varattiin hostelli Accrasta. Käytiin Art centressä ja hullaannuin ostaman jopa parit paikalliset kietaisuhameet ja muutamat tuliaiset. Lauantaina ilta vietettiin meidän kavereiden kanssa Osun yöelämässä. Ei oltu aikasemmin käyty Osun baareissa, niin oli pakko käydä testaamassa ennen kotiin lähtöä! 

Ostoksilla Art Centressä:

Fanny ei löytänyt mieleistä mekkoa, vaikka sovitteli kuinka montaa.
Mie hullaannuin kietasuhameista ja ostin pari :D

 Somewhere nice hostellilla:

Meikattiin kerrankin kunnolla kun lähettiin yöelämään!

Maanantaina alkoi arki taas SOS koulussa. Olin aika uupunut koko viikon, koska luokan avustaja oli koko alkuviikon poissa ja jouduin välillä olemaan luokassa yksin. Meno villiintyi aina katastrofiksi kun opettaja häipyi. En saanut myöskään yhtään neuvoja tilateeseen tai mitään tukea, vaikka useasti kerroin asiasta opettajalle. Täällä ei tosiaan ole sitä ohjaamisen kulttuuria niin kuin Suomessa. Aina kun kerroin ongelmista vastaus oli luokkaa: "oh". Lapsien opettaminen oli kyllä mukavaa kun opettaja oli paikalla ja luokan opettajat mukavia muutoin kyllä! Harjoiteltiin luokassa ihan perusasioita kuten kirjaimia, värejä, kengän nauhan sitomisia yms ja työskentely oli hyvin yksilöllistä/tiivistä. 

Luokan säännöt

Harjoiteltiin värejä mm. hyppimällä ruudulta toiselle

Otin nämä kuvat luokasta kun puhelimen kamera hajosi ja testaili toimiikohan se enää. :D Sain teipattua kameran suojuksen paikoilleen, mutta katotaan millasia kuvia tulee.. Tulee tosiaan harvoin otettua kuvia harkassa, koska ei lapsia viitsi kuvata.

Iso syy miksi väsyin varmaan myös luokassa oli kun lapset oli niin haastavia enkä ollut oikein perillä luokan säännöistä ja millä perusteella mistäkin rikkeestä tulee rangaistuksia. Sekä länsimaalaisena paikallinen rangaistustyyli on välillä tosi ankaraa. Viimeisenäkin päivänä opettaja sitoi erään lapsen sormen, ettei hän söisi sitä ja kysyi minulta mielipidettä köytetäänkö lapsi penkkiin, ettei hän liikkuisi. Osa syy myös miksi lapset eivät varmaan totelleet oliva kun testailivat rajoja, että missä vaiheessa minä käyttäisin fyysistä väkivaltaa.

Tuntui, että keskiviikkona ja torstaina alkoi koululla sujumaan luokassa. Torstaina rehtori kertoi, että saan luokan siirroksen. Olin pyytänyt siirtoa jo alkuviikosta kun tuntui yksinää erityisluokassa oleminen niin haastavalta. Sain siirron 3. luokalle, jossa on n. 7-10v lapsia. Osa on siis jäänyt luokalle. Ei olla vielä ihan päästy näiden koulujärjestelmään ihan sisään, miten luokissa on niin eri ikäisiä ja että milloin ala-aste oikein alkaa. Osa on ainakin koulussa 6 vuotiaita.

Kerkesin olla vaan 3 eri oppitunnilla uudessa luokassa ennen viikonlopun alkua. Viimeinen tunti oli mielenkiintoinen. Meillä piti olla tanssia, mutta opettaja olikin päättänyt vaihtaa sen kisaksi a ja b luokkien välille. Oli mielenkiintoinen näky kun 80 lasta kisan päätteeksii jää selvittelemään välejä. Näytti kun olisi mellakan keskellä. Opettajakaan ei saanut lapsia rauhoittumaan. 😂 Meillä alkoi torstaina jo viikonloppu. Toivotaan, että maanantaina ei olis niin rankkaa enää harkassa! Vaikutti että lapset on melko rauhallisia, vaikka lapsia onkin 37 luokassa. Ei varmaan kuitenkaan yhtä hyvin tule vaan tutustumaan verrattuna kun aiemmassa luokassa oli vain 5 ja opetus oli hyvin läheistä.

Torstaina meillä oli mielenkiintoisia juttuhetkiä kyllä erityisluokan opettajien kanssa mm. Deittailusta täällä, tasa-arvosta. Kuulemma homot, joutuvat olemaan täällä piilossa etteivät menetä työpaikkaansa ja etteivät yhteisö hylkää heitä. Myös kuulema jos mies saa naisen kanssa lapsia ilman että ovat naimisissa ja nainen kuolee, niin miehen pitää maksaa valtiolle tai mennä ruumiin kanssa naimisiin. Naisella ei ole samanlaista velvollisuutta. Tämä johtuu kuulema siitä, että miehen pitää aina naimisiin mennessä maksaa morsiamen perheelle ns. lahjus. 

Eväiden ostoa mukaan. Täällä on kaikenlaisia kuivattuja ruokia. Kuivattua ruokabanaania, jamssia, jotain vehnätikun kaltaisia..

Perjantaina aamusta lähettiin Kumasiin. Kumasissa pysähdyttiin vain museokäynnille ja syömään. Käytiin The manhyia palace museossa tutustumassa ashantien historiaan. Asantit ovat yksi Ghanan etnisistä ryhmistä. Täällä on näitä ryhmiä monia ja omilla ryhmillä omat piirteet (juhlavaatteet, kieli, perinteisiä ruokia yms). Heillä on vielä nykyäänkin oma kuningas ja oli mielenkiintoista kuulla kuinka he toimivat nykypäivänä ja millainen historia on ollut!

Ennen museoon menoa lintu kakkasi päälleni. Eräs mies ohjasi minut vessan luo ja totesi: "you are blessed". Ei kyllä tuntunut siunatulta tai onnekkaalta. 😂 Ehkä tämä tuo loppureissulle onnea. 

KFC:ssä sekä museossa paikalliset taas kerran kuvasi meitä ilman lupaa. Tätä tapahtuu niin usein täällä. Museolla yksi poika ensin salakuvasi meitä, jonka jälkeen pyysi yhteiskuvaa. Kun kieltäydyttiin niin hän ihmetteli ja jatkoi salakuvausta. Tätä kuvailua ei voi vaan käsittää. Kuka haluaa valokuvan missä mie syön burgeria? 😅 Onneksi kerkesin maastoutua pöydän alle piiloon. 

Kumasin jälkeen lähdettiin loppuviikonlopuksi Bosemtwe-järvelle, joka on syntynyt meteoriitin törmäyksestä. Bosomtwe on kuulema ainut luonnonjärvi Ghanasa ja syvin kohta on n. 80-90m. En ole ikinään ennen uinut yhtä kuumassa järvessä. Aamupäivästä se oli ihan mukava, mutta päivällä hiki virtasi jo uidessa kun järvi oli kerennyt kuumentua. Vietettiin viikonloppu vaan rentoutuen. Nettikään ei edes toiminut pöpelikössä. Naapurikylässä oli viikonloppuna hautajaiset, joten siellä juhlittiin ja heräsin yölläkin klo 5 kun jytät soivat. Musiikki raikasi koko ajan siis viikonloppuna. 

 Matka Kumasista oli alle 50km ja matkaan meni n. 2,5h taksilla… Me sekä taksikuski manattiin kyllä matkalla. Joka kerta nämä matkat yllättää. Osa matkasta oli ihan hiekkapöllyssä eikä meinannut nähdä ja loput 5km mentii pimeässä puskatiellä. 

Mentii samalla paluukyydillä resortin slovenialaisen omistajan kanssa. Hän kertoi kuinka käy vuosittain veritesteissä ja vakuutteli kuinka Bosomtwe-järvi on hyvä uintiin. Afrikassa saa aina varoa missä järvessä ui, että saa eliöitä. Mutta saatiin kuulla, että Ada foahilla, jossa käytiin alkureissusta onkin riski saada skistosomiaasi eli halkiomatoja.. Mie vielä varmistelin sillon henkilökunnalta voiko sieltä saada ja ne eivät sanoneet. No mentiin nyt sit maanantaina veritesteihin tarkistuttaman onko niitä, koska ne voi olla pitkäänkin oireettomana kehossa..

Ensimmäinen viikko SOS-lapsikylässä

Aloitettiin maanantaina valinnainen harjoittelu SOS Lapsikylässä. Ei tiedetty oikeastaan mitään harkasta ja mihin tullaan sijoittumaan. SOS:lla on täällä mm. Lapsikylä, tarha, kouluja ja pakolaisten asuntoja. 

Maanantaina peruskoulu ja tarha oli kiinni, joten meille sanottiin käydään tutustumassa sosiaalityöntekijän ja kotitalousopettajan järjestämään kilpailuun. Katseltiin yhdysvaltailaisen ja itävaltalaisen tytön kanssa kun oppilaat kokkailivat. Oli aikamoista veitsen heiluttelua siellä! Oppilaat tekivät 3 lajin ruoan ja kisaili kuka oli raadin mielestä paras. Oltaisiin saatu maistella myös, mutta me ei oikein uskallettu syödä paikallisia ruokia nykyään.  

Kisan jälkeen meidät ohjattiin SOS kylään perheisiin. Kylässä on yhteensä 15 perhettä. Perheiden tavoitteena on, että talossa olisi 8 lasta yhdellä äidillä. Perheiden äidit  ovat saaneet koulutuksen tähän tehtävään. Pihapiirissä on myös koulutettuja tätejä, jotka auttaa perheissä. Tädeistä on kuulemma kuitenkin nyt pulaa ja pihapiirissä on vain 3 tätiä. Talossa johon mie menin oli yksi täti, joka esitteli miulle pihapiirin ja kertoi SOS:n toiminnasta. Kuulema hän tulee olemaan kylässä vielä 15v ennen kuin eläköityy eli pääsee noin 65v kieppeillä eläkkellee siis. 

Käytii kävelemässä alueella. Kuvassa tarhamökkejä

Oleskelin maanantaina ja tiistaina perheessä, jossa on 3-vuotiaat kolmoset, kaksi poikaa 9-10v, yksi 13v tyttö ja äiti. Varsinkin kolmosten puheesta oli kyllä vaikea saada selvää ja poikia taisi ujostuttaa niin ei uskaltanut puhua kovaa miulle. Täällä kielen kanssa tulee vähän väliä ongelmia ja isoja kielimuureja vaikka puhuvatkin englantia. 

Tiistaina maistettiin Fannyn perheessä ennen kotiin lähtöä fufua, jonka kanssa oli palm nut keittoa. Fufun koostumus on hyvin tahmeaa. Perheen äiti kuitenkin kehotti, että ei pureskelisi vaan nielaisisi vaan. Oikeaoppisesti ruoka syötäisiin käsin. Ruoka oli jopa ihan siedettävää kun ei pureskellut! Fufu tehdään mm. maniokkia ja ruokabanaania sekottaen. Ei oltu edes kuultu aiemmin maniokista ja selvisikin jälkikäteen, että se on vaarallista väärin kokattuna. 

Fufua

Keskiviikkona alotettiin koulussa harjoittelu. Fanny on 2.luokalla ja mie oon erityisluokalla. Erityisluokalla on periaatteessa 6 oppilasta, mutta oikeesti niillä tunneilla on yleensä vain 4 oppilasta. Ikähaarukka on 9-12v. Kuulemma kaikilla on autismi, mutta en sitten tiedä miten tässä maassa diagnosoisaan noita. Että onko autismi vaan yleismääritelmä näille haasteille. Kuulemma luokassa yleensä on 1 opettaja ja 1 avustaja ja sitten kaks eri erityisopettajaa käy välillä. 

Keskiviikkona aamulla aloitettiin jumalanpalveluksella ulkona koko koulun kanssa. Sen jälkeen mentiin luokkiin ja harjoiteltiin pieni tovi kirjaimia. Muuten lapset sai oleskella ja leikkiä päivän. Lounaan jälkeen loppupäivä olikin siestaa eli lepäämistä. Lapset siis laittavat päänsä pulpetille ja käyvät nukkumaan siihen. Yksi lapsi on kyllä niin vilkas, ettei sitä saa nukahtamaan edes. 

Fannyn luokassa on tavallinen pulpetti systeemi.
Meidän erityisluokassa on ryhmäpöytä, mutta järjestys tulee muuttumaan

Keskiviikkona jo tuntui kyllä vähän vaikealta kun nää erityislapset puhuu todella hankalasti englantia. Pikkuhiljaa olen viikolla alkanut ymmärtää niiden puhetta vähän. Välillä opettajat ja toiset lapset on auttanut tulkkauksessa. Pitää toivoa, että puheeseen tottuis tässä 4 viikon ajassa. 

Fannyn luokan Twi:n tunnilta. Koulussa puhutaan engantia, mutta twita opiskellaan myös

Kulttuurin erot myös tuonut omat haasteensa tähän harkkaan.. Yks iso asia mikä on tuntunut jo tällä viikolla haastavalta on väkivaltainen kasvatus. Täällä on ok uhkailla väkivallalla, läpsiä, nipistellä ja lyödä viivottimellä. Meidän opettaja jo hämmästelikin keskiviikkona miten voi kasvattaa ilman väkivaltaa. Torstaina (jos ymmärsin oikein) niin erityisopettaja vihjaili, että minunkin pitäisi läimiä lapsia. 

Meidän ryhmän opettaja ja avustaja on tosi mukavia jai kiinnostuneina kyseli Suomesta. Myös mikä täällä on vahvasti läsnä ja monia kiinnostaa täällä on uskonnollinen vakaumus. Miultakin heti ekana päivänä kyseltiin suhtautumistani kristukseen. Ajattelin, että kerran on mukavan oloisia tyyppejä, niin uskallan ja kokeilen kertovani olevani ateisti. Oli kyllä todella hämmästynyt vastaanotto tähäm vastaukseen. Sain tietenkin kutsun kirkkoon viikonlopuksi ja opettaja kertoi kirkon nimen, johon voin liittyä Suomessa. Suomen uskonnollinen tilanne myös hämmästytti kovasti. Kuulemma täällä ateistit ovat kaapeissa ja olisi hyvä uskoa johonkin. 

Keskiviikko sujui ihan ok, mutta oli kyllä paljon sulateltavaa kotona. En tiennyt silloin vielä, että torstaista tulee isompi sirkus. :D Avustaja oli kipeänä, joten aina kun opettaja lähti käymään jossain muualla jäin lasten kanssa itsekseni. Selvisin vielä pieniä ajankohtia, mutta kolmen ylivilkkaan 4 erityislapsen kaitseminen ei ole kyllä helppoa. Täällä on luokan ovia pidetään aina auki. Joten tunneille pamahtaa aina välillä oppilaita ketkä ei kuulu luokkaan. Meidän luokan oppilaat katoaa luokasta kun opettaja häipyy luokasta. Siivoja löysi yhden meidän oppilaista kiipeämästä vessan koppien ylitse. Opettaja ei ollut yhtään mielissään tästä tempauksesta, joten lapsi vietiin läpsittäväksi viereiseen huoneeseen. Muut eivät saaneet mennä samaan huoneeseen.

Viimeinen niitti oli kun opettaja kertoi, että lähtee TUNNIKSI luokasta ja jään yksinään luokkaan. Täällä tämä opiskelijan rooli on välillä vähän eri ja sitä vastuuta tulee kerralla vähän liikaa. Teen tosiaan ensimmäistä lastenharjoittelua enkä ole ikinä ollut koulussa edes harjoittelussa aiemmin. Siihen vielä päälle erityislapset.

No onneksi siesta-aika alkoi ja ¾ lapsesta nukkui. Mutta kesken siestan joku mies halusi tulla esittäytymään miulle, jonka jälkeen kaikki lapset heräsivät. . Miulla ei oo tosiaan oikeastaan minkäänlaista auktoriteettia (varmaan kun oon uus, en huuda, en uhkaile, enkä kurita😅). Hetken lapset jaksoivat piirrellä heräämisen jälkeen, mutta ei siinä kauaa mennyt kun koko luokka oli karannut jo pihalle. Osa oli muitten luokissa, osa juoksentelemassa ja osa lyömässä muita. Nää riehaantuu välillä vähän liikaa lyömään ja heittelemään legoilla toisiaan. 

Välillä tulee kyllä niin toivoton olo ja ei tiedä mitä noiden kanssa tehdä. Täällä on myös haastava kun ei tosiaan ole kunnon ohjaajaa, joka neuvoisi ja auttaisi. Pidetään ehkä ensi viikolla kokous, joten ehkä saan jotenkin asiaa purettua ja harkkakin alkaisi helpottamaan! Viikonloppuna meinattiin mennä Accraan ja lepäillä. Itselle viikossa on vähän myös sulateltavaa.

Kuva lounaalta: jollofia ja kanaa 1,5e annos.

Viikko 8: ensiavussa ja cape three pointsilla

Viimeinen viikko Narh bitassa oltiin ensiavussa, johon osa hätätapauksista tulee suoraan ja osa poliklinikan kanssa. Viikko oli yllättävän rauhallinen. Osastolla oli yllättävän paljon taas malaria-tapauksia, mutta muitakin kyllä. Osasto oli jaettu miesten ja naisten puoleen sekä oli vielä eristyshuoneet. Osa pääsi osastolta kotiin, osa lähti pidempi aikaisille osastoille ja osa sai suosituksen ja siirron toiseen sairaalaan. 

Henkilökunta oli kyllä mukavia osastolla.

 Osastolta jäi itselleni parhaiten mieleen tapaukset:

 - ensimmmäisenä päivänä osastolla oli todella pahasti kasvonsa polttanut mies, jota en edes uskaltanut käydä katsomassa

- kun osaston lääkäri katsoi kierrolla potilaan lääkekassia ja siellä oli yli 20 lääkettä. Oli taidettu ottaa sivuoireisiin aina seuraavaa lääkettä.. Seuraavana päivänä lääkärin ilme oli myös hyvä kun kuuli potilaan itse lääkinneensä itseään ilman lääkärin lupaa. :D 

- osaston lääkäri yritti pitää aina potilaiden yksityisyyttä yllä, mutta kun yhtenä päivänä tuli opetustilanne niin miesten osaston puolelle pamahti 20 oppilasta ja meidät mukaan lukien tilassa oli vielä 10 osaston henkilökuntaa. Siinä oli taas yksityisyys kaukana ja samoin happikin meinasi loppua kun tilassa oli lisäksi potilaat. :D

Ensiavun ensimmäinen huone, jossa arvioitiin tilanne. 

Fiilikset opetustilanteesta

Arki rullasi normalisti lepäillessä, salilla, uima-altaalla yms arjen perusasioisa. Päätettiin lähteä vasta perjantaina reissuun, koska matka kohteeseen oli pitkä eikä haluttu matkustaa pimeällä. 

Paikallinen bussiaseman luukku, josta huudellaan 

Cape three points

Meidän piti ensiksi mennä bussilla 7h Takoradiin, jossa vaihtaa trotroon. Ensimmäinen trotro matka oli noin tunti, jonka jälkeen oli tarkoitus vaihtaa seuraavaan trotroon. Mutta seuraavaa trotroa ei ollut edes asemalla vielä.. Tiedusteltiin milloinhan se on tulossa ja paikalliset vastasivat "kohta" perinteiseen tapaan. Otettiin mieluummin sitten taksi kun odoteltiin koko päivä. Matka lodgelle oli todella hieno. Matkalla oli paljon kumipuita, jotka menevät hienosti viistossa. Maaperä oli myös hienon punertavaa.Taksimatka tyssäsi kuitenkin noin 20min ennen kohdetta kun tie oli niin huonossa kunnossa, että auto olisi jäänyt jumiin. Matkustettiin noin 10h perjantaina. Välillä täällä miettii miten me jaksetaan viikonloppureissujen vuoksi nähdä niin paljon vaivaa, mutta on se kyllä hienoa nähdä ja kokea näitä paikkoja. 

Kumipuu kaartuneina, jokaisessa puussa oli kippo roikkumassa, jonne valui nestettä puuhun tehdystä reiästä

Kumia, jota kerääntyy puissa roikkuviin kippoihin

Syy miksi taksilla ei päässyt perille.
Ghanan tiet ovat usein huonoja, mutta osa tiestä oli todella huonossa kunnossa. 

Matkan varrelta pari kuvaa bussista:

Päästiin vihdoin Escape 3 pointsille, joka on Ecolodge! Aluksi varmaan hyvin väsyneenä ja nälkäisenä (ei oltu tietenkään syöty lounasta reissatessa) olin ihan kauhuisaani paikasta. Mutta myöhemmin olikin hieno kokemus ja ihana miljöö! 

Me oltiin buukattu korkea puumaja (jonne kiipeäminen kyllä pelotti.) Majassa ei ollut sähköpistokkeita, suihkuna toimi saavi, josta kauhottiin vettä ja vessa oli ulkohuussi. Ensimmäisenä suihkussa käynnin aikana iltana katon rajassa juoksenteli joku jyrsijä. :D Lauantaina muurahaiset olivat päässeet Fannyn kangaskassiin ja eväisiin haha.

Lodgen ravintoloissa ruoka on luomua ja tuoretta, joten valikoima oli kyllä melkosuppea. Lodgen pihamaasto oli kiva. Temppurata, eri pallopelejä, rantatuoleja ja ihanan vehreä luonto!  

Lauantaina herättiin vähän ennen klo 7 kun joku kiipesi meidän majaan huutelemaan meitä hereille. Selvisi, että saksalainen poika oli ystävällisesti tullut herättämään meidät kun kilpikonnan poikaset olivat alkaneet kuoriutua. Myöhästyttiin kuitenkin kuoriutumisesta, mutta nähtiin kun 58 kilpikonnan poikasta lähti uimaan ekaa kertaa. Aamupalalle kävellessä metikössä ihmettelin kun kuului rapinaa. Yksi kilpikonnan poikasista oli menettänyt suuntavaistonsa ja lähtenyt metsään. En tajua miten se oli niin pitkälle kerennyt! Autettiin se sitten meren luokse, että pääsi ystäviensä luo polskimaan. 

Eksynyt yksilö

Klo 7

Päätettiin viettää päivä vain lodgella ja rannalla rentoutuessa, vaikka oltiin alunperin mietitty vaeltamista, majakalla käyntiä yms. Ranta oli kuitenkin niin ihana verrattuna muihin Ghanan ramtoihin. Siellä ei ollut oikein ketään, se oli pitkä ja se oli siisti! Ghanassa on vaikea löytää siistiä rantaa. 

Seikkailtiin kivikon toiselle puolelle myös missä oli kuitenkin roskia. Veikkaan, että merestä ajelehtinut ja sinne asti kukaan ei jaksa kiivetä siivoamaan. Ihme ja kumma, että ekaa kertaa tällä reissulla palettiin kunnolla kun seikkaillessa unohdettiin sitten lisätä rasvaa. 

Roskiakin löytyi ikävä kyllä..

Eräs mies oli löytänyt kilpikonnan pesän ja oli keräämässä munia. Hän halusi näyttää meille pesän. Munia oli kuulema 190 yhteensä. Paikalliset kuulema on syönyt aiemmin munia ja osasta lajeista on tullut uhanalaisiakin, joten munat kerätään turvaan ja viedään hautumaan häkkien sisään. Toinen mies oli törmännyt metsässä kävellessä kilpikonnaan, joka nähtiin myös. 

Täällä munia pidetään hautumassa turvassa

Ilallisen jälkeen oli rannalla vielä kokko ja rantabaarissa juhlat. Porukka oli kuitenkin niin väsynyttä, että oli juhlat loppunut kuulema jo klo 22 maissa. :D mekin käytiin ajoissa nukkumaan, koska sunnuntaina oli sitten 9h ajoa takaisin Temaan. Sunnuntain (liikenne kulkee huonosti) vuoksi päätettiin maksaa enemmän ja mennä suoraan taksilla Takoradiin. Voin vaan kuvitella kuinka kauan julkisilla liikkuminen olisi kestänyt sunnuntaina.. 

Tavattiin muuten yhdet italialaiset, jotka kertoi heidän ongelmista kun oli rahat loppuneet cape three pointsille ajaessa. Olivat joutuneet ajaa kahteen eri kaupunkiin, että löysivät automastin mistä saivat rahaa. Saa aina jännittää välillä näillä reissuilla itekkin, että jos loppuukin käteiset. :D