Ensimmäinen viikko SOS-lapsikylässä

Aloitettiin maanantaina valinnainen harjoittelu SOS Lapsikylässä. Ei tiedetty oikeastaan mitään harkasta ja mihin tullaan sijoittumaan. SOS:lla on täällä mm. Lapsikylä, tarha, kouluja ja pakolaisten asuntoja. 

Maanantaina peruskoulu ja tarha oli kiinni, joten meille sanottiin käydään tutustumassa sosiaalityöntekijän ja kotitalousopettajan järjestämään kilpailuun. Katseltiin yhdysvaltailaisen ja itävaltalaisen tytön kanssa kun oppilaat kokkailivat. Oli aikamoista veitsen heiluttelua siellä! Oppilaat tekivät 3 lajin ruoan ja kisaili kuka oli raadin mielestä paras. Oltaisiin saatu maistella myös, mutta me ei oikein uskallettu syödä paikallisia ruokia nykyään.  

Kisan jälkeen meidät ohjattiin SOS kylään perheisiin. Kylässä on yhteensä 15 perhettä. Perheiden tavoitteena on, että talossa olisi 8 lasta yhdellä äidillä. Perheiden äidit  ovat saaneet koulutuksen tähän tehtävään. Pihapiirissä on myös koulutettuja tätejä, jotka auttaa perheissä. Tädeistä on kuulemma kuitenkin nyt pulaa ja pihapiirissä on vain 3 tätiä. Talossa johon mie menin oli yksi täti, joka esitteli miulle pihapiirin ja kertoi SOS:n toiminnasta. Kuulema hän tulee olemaan kylässä vielä 15v ennen kuin eläköityy eli pääsee noin 65v kieppeillä eläkkellee siis. 

Käytii kävelemässä alueella. Kuvassa tarhamökkejä

Oleskelin maanantaina ja tiistaina perheessä, jossa on 3-vuotiaat kolmoset, kaksi poikaa 9-10v, yksi 13v tyttö ja äiti. Varsinkin kolmosten puheesta oli kyllä vaikea saada selvää ja poikia taisi ujostuttaa niin ei uskaltanut puhua kovaa miulle. Täällä kielen kanssa tulee vähän väliä ongelmia ja isoja kielimuureja vaikka puhuvatkin englantia. 

Tiistaina maistettiin Fannyn perheessä ennen kotiin lähtöä fufua, jonka kanssa oli palm nut keittoa. Fufun koostumus on hyvin tahmeaa. Perheen äiti kuitenkin kehotti, että ei pureskelisi vaan nielaisisi vaan. Oikeaoppisesti ruoka syötäisiin käsin. Ruoka oli jopa ihan siedettävää kun ei pureskellut! Fufu tehdään mm. maniokkia ja ruokabanaania sekottaen. Ei oltu edes kuultu aiemmin maniokista ja selvisikin jälkikäteen, että se on vaarallista väärin kokattuna. 

Fufua

Keskiviikkona alotettiin koulussa harjoittelu. Fanny on 2.luokalla ja mie oon erityisluokalla. Erityisluokalla on periaatteessa 6 oppilasta, mutta oikeesti niillä tunneilla on yleensä vain 4 oppilasta. Ikähaarukka on 9-12v. Kuulemma kaikilla on autismi, mutta en sitten tiedä miten tässä maassa diagnosoisaan noita. Että onko autismi vaan yleismääritelmä näille haasteille. Kuulemma luokassa yleensä on 1 opettaja ja 1 avustaja ja sitten kaks eri erityisopettajaa käy välillä. 

Keskiviikkona aamulla aloitettiin jumalanpalveluksella ulkona koko koulun kanssa. Sen jälkeen mentiin luokkiin ja harjoiteltiin pieni tovi kirjaimia. Muuten lapset sai oleskella ja leikkiä päivän. Lounaan jälkeen loppupäivä olikin siestaa eli lepäämistä. Lapset siis laittavat päänsä pulpetille ja käyvät nukkumaan siihen. Yksi lapsi on kyllä niin vilkas, ettei sitä saa nukahtamaan edes. 

Fannyn luokassa on tavallinen pulpetti systeemi.
Meidän erityisluokassa on ryhmäpöytä, mutta järjestys tulee muuttumaan

Keskiviikkona jo tuntui kyllä vähän vaikealta kun nää erityislapset puhuu todella hankalasti englantia. Pikkuhiljaa olen viikolla alkanut ymmärtää niiden puhetta vähän. Välillä opettajat ja toiset lapset on auttanut tulkkauksessa. Pitää toivoa, että puheeseen tottuis tässä 4 viikon ajassa. 

Fannyn luokan Twi:n tunnilta. Koulussa puhutaan engantia, mutta twita opiskellaan myös

Kulttuurin erot myös tuonut omat haasteensa tähän harkkaan.. Yks iso asia mikä on tuntunut jo tällä viikolla haastavalta on väkivaltainen kasvatus. Täällä on ok uhkailla väkivallalla, läpsiä, nipistellä ja lyödä viivottimellä. Meidän opettaja jo hämmästelikin keskiviikkona miten voi kasvattaa ilman väkivaltaa. Torstaina (jos ymmärsin oikein) niin erityisopettaja vihjaili, että minunkin pitäisi läimiä lapsia. 

Meidän ryhmän opettaja ja avustaja on tosi mukavia jai kiinnostuneina kyseli Suomesta. Myös mikä täällä on vahvasti läsnä ja monia kiinnostaa täällä on uskonnollinen vakaumus. Miultakin heti ekana päivänä kyseltiin suhtautumistani kristukseen. Ajattelin, että kerran on mukavan oloisia tyyppejä, niin uskallan ja kokeilen kertovani olevani ateisti. Oli kyllä todella hämmästynyt vastaanotto tähäm vastaukseen. Sain tietenkin kutsun kirkkoon viikonlopuksi ja opettaja kertoi kirkon nimen, johon voin liittyä Suomessa. Suomen uskonnollinen tilanne myös hämmästytti kovasti. Kuulemma täällä ateistit ovat kaapeissa ja olisi hyvä uskoa johonkin. 

Keskiviikko sujui ihan ok, mutta oli kyllä paljon sulateltavaa kotona. En tiennyt silloin vielä, että torstaista tulee isompi sirkus. :D Avustaja oli kipeänä, joten aina kun opettaja lähti käymään jossain muualla jäin lasten kanssa itsekseni. Selvisin vielä pieniä ajankohtia, mutta kolmen ylivilkkaan 4 erityislapsen kaitseminen ei ole kyllä helppoa. Täällä on luokan ovia pidetään aina auki. Joten tunneille pamahtaa aina välillä oppilaita ketkä ei kuulu luokkaan. Meidän luokan oppilaat katoaa luokasta kun opettaja häipyy luokasta. Siivoja löysi yhden meidän oppilaista kiipeämästä vessan koppien ylitse. Opettaja ei ollut yhtään mielissään tästä tempauksesta, joten lapsi vietiin läpsittäväksi viereiseen huoneeseen. Muut eivät saaneet mennä samaan huoneeseen.

Viimeinen niitti oli kun opettaja kertoi, että lähtee TUNNIKSI luokasta ja jään yksinään luokkaan. Täällä tämä opiskelijan rooli on välillä vähän eri ja sitä vastuuta tulee kerralla vähän liikaa. Teen tosiaan ensimmäistä lastenharjoittelua enkä ole ikinä ollut koulussa edes harjoittelussa aiemmin. Siihen vielä päälle erityislapset.

No onneksi siesta-aika alkoi ja ¾ lapsesta nukkui. Mutta kesken siestan joku mies halusi tulla esittäytymään miulle, jonka jälkeen kaikki lapset heräsivät. . Miulla ei oo tosiaan oikeastaan minkäänlaista auktoriteettia (varmaan kun oon uus, en huuda, en uhkaile, enkä kurita😅). Hetken lapset jaksoivat piirrellä heräämisen jälkeen, mutta ei siinä kauaa mennyt kun koko luokka oli karannut jo pihalle. Osa oli muitten luokissa, osa juoksentelemassa ja osa lyömässä muita. Nää riehaantuu välillä vähän liikaa lyömään ja heittelemään legoilla toisiaan. 

Välillä tulee kyllä niin toivoton olo ja ei tiedä mitä noiden kanssa tehdä. Täällä on myös haastava kun ei tosiaan ole kunnon ohjaajaa, joka neuvoisi ja auttaisi. Pidetään ehkä ensi viikolla kokous, joten ehkä saan jotenkin asiaa purettua ja harkkakin alkaisi helpottamaan! Viikonloppuna meinattiin mennä Accraan ja lepäillä. Itselle viikossa on vähän myös sulateltavaa.

Kuva lounaalta: jollofia ja kanaa 1,5e annos.