Viikko 7: harjoittelussa, viikonloppu Kokrobitella ja This is Tema-festareilla

 Maanantaina ja tiistaina oltiin vielä julkisessa sairaalassa. Oltiin lasten ensiapuosastolla. Osa osaston lapsista saa sitten siirron toiselle lastenosastolle. Lasten ensiapuosasto oli paljon kiireisempi kuin Narh bitan lastenosasto ja paljon monipuolisempia caseja. Nähtiiin mm. hyvin iso vesipää. Ikävä kyllä heti maanantai aamusta nähtiin kun lapsi haettiin ruumishuoneelle. Onneksi meidän vuoroissa ei kuollut sitten ketään, vaikka epäilytti kyllä osan lapsien kohtaloista.

Lounaaksi keksejä

Jos ei ole kiirettä töissä voi lepäillä vähän

Osastolla oli myös perus malariaa, sepsistä ja sirppisoluanemiaa, mitä Narh bitassa tuntuu olevan usein lapsilla. Sirppisoluanemiassa lapsille tulee todella pahoja kipukohtauksia toisinaan, joten osastolla oli lapsia saamassa vahvoja kipulääkkeitä. Hoitajille tuntui kuuluvan osastolla oikeastaan lääkehoidon toteutus ja vitaalien ottaminen. Joten me otettiin paljon vitaaleja sekä kirjattiin niitä käsin papereihin, koska julkisessakaan sairaalassa ei ole tietokoneita. Täällä mietityttää kyllä miten pöpöt jyllää, kun tämäkin osasto oli vain yksi iso huone, missä oli paljon lasia.

Sairaalalta muutama kuva:

Potilastietojärjestelmä

Keskiviikkona palattiin takaisin Narh bitaan. Heti aamusta meille kerrottiin, että tiedossa on kaksi keisarinleikkausta.. Mikä parempi tapa aloittaa 27-synttärit kun mennä keisarinleikkaukseen. Ahdistuin niin paljon asiasta, etten voinut mennä edes leikkuriin katsomaan. Fanny rohkeana kävi katsomassa ja kuulemma ei ollut yhtä paha leikkaus kuin meidän ensimmäinen. Ainut vaan, että vauva syntyi napanuora kaulan ympäri ja oli tosi sininen. Hengitys oli kuitenkin aika nopeasti käynnistynyt! Oli hyvän syntymäpäivän tämä vauva valinnut. :D Aiemmassa leikkauksessa, minkä miekin näin, naisen anatomia oli joten rakenteellisesti erilainen niin leikkaus oli vissiin siksi ronskimmannäköinen. Fanny pääsi näkemään kaavinnan. Narh bitassa ei kuulema tehdä abortteja, mutta Ghanassa saa kuitenkin tehdä. Ei vaan ole kovin hyväksyttävää.  Myöhemmin oli vielä leikkaus johon mieki pääsin. Lastenosastolta tuli 16-vuotias tyttö, jolla oli kohdunulkopuolinen raskaus, joka oli alkanut pahasti vuotamaan. Sikiö piti poistaa, vuotaneet veret poistaa elimistöstä ja tiputtaa uutta verta tilalle.

Ei oltu tietenkään syöty mitään taas koko päivänä, joten lähdettiin synttärilounaallle Accra mallille. Tarkoituksena oli mennä myöhemmin myös elokuviin, mutta ei jaksettukaan odotella näytöstä. Supermarketissa huomattiin kun jotkut pojat otti meistä salaa valokuvia. Hetken kuluttua myös yksi poika tuli meille juttelemaan ja tutustuttiin. Ostosten jälkeen hän ja  hänen kaveri heittivät meidät Temaan. Matkalla selvisi, että kuski on paikallinen artisti. Tietullissa oli huvitta tilanne, kun myyjät kerääntyivät auton ympärille huutelemaan ja lähtiessä räppäri heitteli seteileitä autosta myyjille. :D Meidän piti käydä studiolla katsomassa heidän musiikin miksausta, mutta studio olikin kiinni jo kun mentiin. Nyt tulevana sunnuntana Temassa on festarit, jossa hän on esiintymässä ja muita paikallisia bändejä.    

Torstaiaamu alkoi hitaasti leikkurissa. Tiedossa oli, että leikkauksia on, mutta kukaan ei tiennyt monelta ja taas piti odotella, kun lääkäri ilamantuu. Juteltiiin ajan kuluksi anaestesialääkärin kanssa ja kuultiin mm. sairaanhoitajan palkan olevan täällä n. 1000-6000 GHC/kk. 6000 cediä voi tienata pitkällä kokemuksella hyvässä asemassa. Vertailuna n. 1200 GHC on n. 200e.

Tietenkin kun odoteltiin lääkäriä, niin kerkesi tulla hätäkeisarileikkaus. Tuntuu, että näitä keisarinleikkauksia on aina kun me ollaan leikkurissa. Uskalsin käydä katsomassa leikkausta siihen asti kun ensimmäinen viilto tehtiin, jonka jälkeen menin juttelemaan Saksassa opiskelleen urologin kanssa.

Käytiiin katsomassa taas ympärileikkaus ja lääkäri kertoi, että täällä niitä tehdään uskonnon ja perinteen vuoksi. Parasta on kuulemma tehdä 2-6 viikkoiselle vauvalle, ettei lapsella jää kivusta muistikuvaa. Kuulema kipulääkettä ei anneta ennen toimenpidettä, ettei vauva nukahda, vaan vasta leikkauksen jälkeen. Kolmannen leikkauksen tarkoituksena oli, ottaa endoskooppisesti näyte virtsarakosta. Oli mielenkiintoista nähdä ekaa kertaa tähystys, mutta virtsarakossa olikin kasvaimia ja biopsiaa ei voitu ottaakkaan kasvaimesta pelkällä puudutuksella, joten oli varattava uusi aika anestesialla. Oli mukava urologi, joka innostui opettamaan välineistä. Vaikea vaan ymmärtää englanniksi niistä ja vielä kun maskin takaa puhuu.

Salilta kävely kotiin auringnlaskun aikaan

Perjantaina lähdettiin heti aamusta Accraan maahanmuuttovirastoon. Oltiin viime kerralla saatu laput, että 2 viikon kuluttua voidaan hakea passit takaisin. Saatiin melkonopeasti passit takaisin, mutta ilman ongelmiahan se ei tietenkään voi toimia. Tanskasta tosiaan oli anottu 3kk multiple entry viisumit ja nyt ei sitten saada niitä. Jos kuultiin oikein, niin 150 dollaria maksaisi uusi viisumi, jos käytäisiin Togossa. Ikävä kyllä siis Togon reissu jää välistä. Tämä on jotenkin niin outoa, koska Tanskasta viisumia anoessa ei voi anoa edes single viisumia 3kk ajanjaksolle, niin miten nyt meillä on yhden kerran viisumi? Osaa käytännöistä täällä Ghanassa ei voi vaan ymmärtää ja en tiedä ymmärtävätkö virastossakaan ihan kaikkea. Lisäksi huomattiin, että minun uuteen viisumiin oli merkitty, että viisumi vanhenee 15.10. Varmaan virkailija on käsitellyt hakemuksen 15.10 ja merkinnyt väärän päivän viisumiin. Onneksi tajuttiin virhe ennen kuin lähettiin virastolta. Voin kuvitella mikä show ja lisäkustannukset kentällä olisi tullut, kun olisin yrittänyt vanhentuneelta viisumilla ulos maasta. Törmättiin virastoreissulla muuten ensimmäiseen suomalaiseen ! Tosi jännä oli puhua Suomea jollekkin muullekin kuin Fannylle.

Viisumin hakemisen jälkeen lähdettiin viikonlopuksi rantakohteeseen Kokrobiteen n. 20km Accrasta. Aluksi meinattiin lähteä trotrolla, joka olisi maksanut vain 60 senttiä per naama. Mutta minun hermot ei kestänyt enää sitä odottelua. Vaikka trotroilla pääsee tosi halvalla niin niissä saa toisinaan odottaa iäisyyden. Mieluummin maksan 5 euroa ja pääsen Uberilla. 

Kokrobitella itse resortti oli todella viihtyisä. Meidän huoneessa oli kylppäri pihalla. :D Joten suihku- ja vessakäynneillä piti tarkistaa, ettei ole kauheasti ötököitä. Perjantai-iltana ajateltiin kuitenkin, että paikka on tylsä ja mietittiin jo kotiiin lähtöäkin.

Kuvia resortilta;

Lauantaina kuitenkin meininki parani ja Kokrobitellla oli kivaa! Fanny pakotti miut aamusta surffaamaan. En oo aikasemmin oikein välittänyt koko lajista. Mutta onnistumisen kokemuksia tulikin sen verran ja pääsin useasti laudan päälle, että käytiin sunnuntaina uudestaan kokeilemassa! Sunnuntaina ei kyllä sujunut yhtä hyvin, vaan tuntui että tipuin laudalta jo ennen kuin pääsin päälle. Syytän huonoja aaltoja ja edellisen illan valvomista :D. Täällä pitää olla tarkkana missä rannoilla käy. Kokrobite beachilla meitä neuvottiin resortilta menemään vain oikealle päin, koska vasemman puoleinen alue ei ole niin hyvä maineista aluetta. Biitsillä ei ollut niin paljon roskia kun yleensä, mutta ei ollut erityisen kaunis biitsi.

Kuvia kylältä kävelyltä:

Lauantaina illalla resortilla oli tosi hieno akrobatia show sekä live-musiikkia. Meidän tuttava Temasta tuli moikkaamaan sekä tutusttiin muihinkin resortilla, joten ilta venähti kerrankin. Harvoin me valvotaan yli klo 12. :D 

Muisto Kokrobitelta! Samanlaiset käsikorut siskoksille

Sunnuntaina kotiin palaamisen jälkeen meidän tuttu tuli Accrasta kaverinsa kanssa ja mentiin paikalliselle This is Tema musiikkifestareille. Sarkodie (ghanalainen räppäri) oli järjestänyt terveyskävelyn lauantaina ja sunnuntaina sitten ilmaisen festarin. Festareilla oli monia ghanalaisia artisteja ja oli kiva nähdä radiohiteistä tuttuja artisteja! Nähtiin myös keskiviikkona tapaamamme räppärin ensiintyminen. Meidän tuttu järkkäs meille vip-puolelle passit, jossa oli mukavampi katsella kun oli vähemmän porukkaa. Tavallisella alueella tuntui, että saatiin vähän ikävää huomiota kun erotutaan porukasta. Tuijottamista ja “salassa” valokuvaamista taas kerran. VIP-alueella meitä tultiin kanssa pyytämään haastatteluun. 

Onneksi mentiin paikallisten kanssa festareille. Meitä oli varoiteltu etukäteen, että slummimmista alueista tulee porukkaa sinne ryöstämään porukkaa. Jätettiin kaikki arvotavarat vielä varuiksi kotiin. Kotiin lähtiessä nähtiin kun yksi nainen yritti jahdata poikaa, joka oli varastanut häneltä puhelimen. Kun istuttiin taksissa, niin poliisit huikkasi, että puhelimet piiloon, koska porukka pöllii autoista puhelimia kädestä. Vaikea sitten juosta perään, jos istut autossa. Poliisilla oli varkaita saatu kiinni, mutta tutut totesi, että pojat varmaan maksaa ja pääsee sitten lähtemään.

Oli kyllä hauska viikonloppu! Vaikka perjantaina epäiltiin, mitä tästä tulee. 

Ps. Saatiin tänään tietää, että päässään SOS villagelle tekemään seuraava harkan pätkä eli vihdoin selvyyttä asiaan! Hyvin alkanut 8. harkkaviikko siis!

Wli: Länsi-Afrikan korkein vesiputous

Lähdettiin perjantaina heti suoraan Ashaimanin trotro-asemalle eli “slummi-alueelle”. Töissä meille ohjattiin, ettei kannattaisi meidän kahdestaan liikkua alueella, joten eräs työntekijä soitti tuntemansa kuskinsa saattamaan meidät asemalle. Trotrot lähtevät vasta kun ne ovat täynnä, joten jouduttiin ainakin 1,5 tuntia odottaa edes, että päästiin lähtemään matkaan. Meinattiin jo siinä odotellessa peruakin koko reissu kun ajateltiin, ettei päässä ikinä lähtemään ja trotrossa oli kuuma eikä ilma kiertänyt. Matkaa vesiputouksen luo on vain 200km Temasta, mutta ensin pitää mennä Hohoen kaupunkiin trotrolla, josta jatkaa sitten vielä Wlin lähelle majapaikkaan. Me oltiin vasta klo 23 maissa majapaikalla ja 200km matkaan meni n. 7,5 tuntia. En tiedä vaikuttiko matkan hitauteen mm. tiet ovat erittäin huonossa kunnossa/kuoppaisia, satoi, loppumatka oli pimeää ja Teman päässä oli hirveät ruuhkat ehkä perjantain vuoksi. Matkalla oli tosiaan vain 1 vessatauko (syy miksei kannata juoda matkalla), eikä me oltu tietenkään syöty edes lounasta. Onneksi oli eväskeksit ja sipsit mukana! Matkan kruunasi kun koko automatkan eräs nainen lauloi taukoamatta paikallisia lauluja. Naisen lapsi uskaltautui pelleileilemään meidän kanssa, vaikka kun tulin trotron sisään hän säikähti ihan älyttömästi meitä, että itki ja huusi äitiään. Meidän vaaleat piirteet näyttää monen lapsen mielestä pelottavalta. :D

Aina kun auto pysähtyy myyjiä pamahtaa kasapäin. Kuvassa suklaan myyjä

Hiekkatietä ja kuoppia suurin osa matkasta

Tultiin niin myöhään, että kaikki nukkuivat jo majapaikassa ja meidän taksikuskin piti herättää auton töötillä porukkaa, että päästiin sisään. Ei nähty illalla siis yhtään maisemia, joten aamupalalla olikin mukava yllätys nähdä maisemat.

Waterfall lodge at Wli

Me lähdettiin heti aikaisin aamulla vesiputoukselle, koska oltiin päätetty tehdä upper falls-kävely. Ei oltu sen tarkemmin perehdytty kuinka raskas se on edes. Aiemmin oli satanut ja vähän satoi kun oltiin patikoimassa, joten retki oli hyvi liukas ja matkalla oli mutaa sekä paljon irtokiviä. Piti katsoa tarkkaan mihin astui, ettei tipahtanut. Välillä kiivettiin myös kaatuneiden puiden yli. Sademetsässä kävely oli myös älyttömän hikistä puuhaa, mutta hieno kokemus. Niin erilaiset maisemat kun suomalaisessa metsässä. 

Alkumatkaa

Meidän opas oli hyvin nuori poika, joka lähti sandaalit jalassa retkelle. Hän totesi heti alussa, että kuljetaan nopeasti. En meinannut välillä pysyä perässä kun hän pinkoi flipareissan ja mie kuljin varovaisesti, etten vyöry irtokivien mukana. No alitettiin kuitenkin arvioitu kävely aika 30 minuutilla ja oltiin jo 4h 30 minuutissa takaisin toimistolla. Kipitettiin jopa parin muun ryhmän ohikin reitillä. Ei kyllä voi suositella reittiä polvivammaiselle tai huonosta tasapainosta kärsivälle. Me liukastuttiin Fannyn kanssa vasta lopussa suorassa maastossa. Varmaan kun ei keskitytty enää niin paljon askelini ja jalat tarrautuivat juurakkoon. 

Vesiputous on yhteensä n. 80m ja koostuu alemmasta ja ylemmästä putouksesta. Kiivettiin ensiki ylös katsomaan maisemia. Volta Region eli alue missä oltiin on Togon rajalla ja nähtiinkin ylhäältä Togon kylään. Lisämaksusta olisi voinut valita reitin, mikä kävelee Togon puolelle. Me valittiin kuitenkin vain perusretki, joka jatkui ylhäältä alemmalle vesiputoukselle. Tarkoituksena oli uida alemmassa vesiputouksessa, mutta nyt sadekauden vuoksi putouksesta tuli kaatamalla vettä. Alkuretkestä oltiin siis litimärkiä hiestä, mutta alhaalla kastuttiin vesiputouksesta litimäräksi.. Ei voitu edes ottaa oikein alhaalla kuvia kun kännykät olisivat hajonneet. 

Korkeimmalla kohdalla pysähdyksellä

Ainoita kuvia alhaalta, kun vettä tuli kaatamalla

Tasaisella kävelyä lopuksi ja tiekin oli paljon isompi

Me ei nähty matkalla apinoita tai lepakoita, joita voi hyvällä tuurilla nähdä. Nähtiin vain erilaisia ötököitä ja kauheasti eri perhosia. Kuulemma alueella on n. 400 eri perhoslajia, mutta eipä me niitä tunnistettu. Hienoa oli löytää myös Ghanasta alue missä ei ollut roskia. Alemmalla vesiputouksella näki kyllä roskia, mutta ylös kiivetessä oli ihanan puhdasta! 

Sunnuntaina päätettiin skipata vaellus Afadjato-vuorelle, koska oli sen verran sumeata ja meidän edellisen päivän retkikamat olivat yhä litimärät. Vaikka vuori onkin Ghanan korkein, niin se on alle 900m korkea ja kuvista maisemat ei näyttäneet erityisen hienoilta. Ei haluttu myöskään olla Temassa takaisin vasta yömyöhään. Ihme ja kumma, vaikka oli pyhäpäivä ja trotrot kulkevat silloin harvemmin, niin paluumatka trotrolla menikin vain 4-5h! Jouduttiin ekaa kertaa matkalla passitarkastukseen tietullissa ja tietty meidän passit on maahanmuuttovirastossa. No onneksi pelkät valokuvat niistä kelpasi ja virkailijat vielä vitsailivat perinteisesti, että jos voisi mennä meidän kanssa naimisiin. 

Paluumatkan ihme: turavyö trotrossa!!!

Lisää kuvateksti