Wli: Länsi-Afrikan korkein vesiputous

Lähdettiin perjantaina heti suoraan Ashaimanin trotro-asemalle eli “slummi-alueelle”. Töissä meille ohjattiin, ettei kannattaisi meidän kahdestaan liikkua alueella, joten eräs työntekijä soitti tuntemansa kuskinsa saattamaan meidät asemalle. Trotrot lähtevät vasta kun ne ovat täynnä, joten jouduttiin ainakin 1,5 tuntia odottaa edes, että päästiin lähtemään matkaan. Meinattiin jo siinä odotellessa peruakin koko reissu kun ajateltiin, ettei päässä ikinä lähtemään ja trotrossa oli kuuma eikä ilma kiertänyt. Matkaa vesiputouksen luo on vain 200km Temasta, mutta ensin pitää mennä Hohoen kaupunkiin trotrolla, josta jatkaa sitten vielä Wlin lähelle majapaikkaan. Me oltiin vasta klo 23 maissa majapaikalla ja 200km matkaan meni n. 7,5 tuntia. En tiedä vaikuttiko matkan hitauteen mm. tiet ovat erittäin huonossa kunnossa/kuoppaisia, satoi, loppumatka oli pimeää ja Teman päässä oli hirveät ruuhkat ehkä perjantain vuoksi. Matkalla oli tosiaan vain 1 vessatauko (syy miksei kannata juoda matkalla), eikä me oltu tietenkään syöty edes lounasta. Onneksi oli eväskeksit ja sipsit mukana! Matkan kruunasi kun koko automatkan eräs nainen lauloi taukoamatta paikallisia lauluja. Naisen lapsi uskaltautui pelleileilemään meidän kanssa, vaikka kun tulin trotron sisään hän säikähti ihan älyttömästi meitä, että itki ja huusi äitiään. Meidän vaaleat piirteet näyttää monen lapsen mielestä pelottavalta. :D

Aina kun auto pysähtyy myyjiä pamahtaa kasapäin. Kuvassa suklaan myyjä

Hiekkatietä ja kuoppia suurin osa matkasta

Tultiin niin myöhään, että kaikki nukkuivat jo majapaikassa ja meidän taksikuskin piti herättää auton töötillä porukkaa, että päästiin sisään. Ei nähty illalla siis yhtään maisemia, joten aamupalalla olikin mukava yllätys nähdä maisemat.

Waterfall lodge at Wli

Me lähdettiin heti aikaisin aamulla vesiputoukselle, koska oltiin päätetty tehdä upper falls-kävely. Ei oltu sen tarkemmin perehdytty kuinka raskas se on edes. Aiemmin oli satanut ja vähän satoi kun oltiin patikoimassa, joten retki oli hyvi liukas ja matkalla oli mutaa sekä paljon irtokiviä. Piti katsoa tarkkaan mihin astui, ettei tipahtanut. Välillä kiivettiin myös kaatuneiden puiden yli. Sademetsässä kävely oli myös älyttömän hikistä puuhaa, mutta hieno kokemus. Niin erilaiset maisemat kun suomalaisessa metsässä. 

Alkumatkaa

Meidän opas oli hyvin nuori poika, joka lähti sandaalit jalassa retkelle. Hän totesi heti alussa, että kuljetaan nopeasti. En meinannut välillä pysyä perässä kun hän pinkoi flipareissan ja mie kuljin varovaisesti, etten vyöry irtokivien mukana. No alitettiin kuitenkin arvioitu kävely aika 30 minuutilla ja oltiin jo 4h 30 minuutissa takaisin toimistolla. Kipitettiin jopa parin muun ryhmän ohikin reitillä. Ei kyllä voi suositella reittiä polvivammaiselle tai huonosta tasapainosta kärsivälle. Me liukastuttiin Fannyn kanssa vasta lopussa suorassa maastossa. Varmaan kun ei keskitytty enää niin paljon askelini ja jalat tarrautuivat juurakkoon. 

Vesiputous on yhteensä n. 80m ja koostuu alemmasta ja ylemmästä putouksesta. Kiivettiin ensiki ylös katsomaan maisemia. Volta Region eli alue missä oltiin on Togon rajalla ja nähtiinkin ylhäältä Togon kylään. Lisämaksusta olisi voinut valita reitin, mikä kävelee Togon puolelle. Me valittiin kuitenkin vain perusretki, joka jatkui ylhäältä alemmalle vesiputoukselle. Tarkoituksena oli uida alemmassa vesiputouksessa, mutta nyt sadekauden vuoksi putouksesta tuli kaatamalla vettä. Alkuretkestä oltiin siis litimärkiä hiestä, mutta alhaalla kastuttiin vesiputouksesta litimäräksi.. Ei voitu edes ottaa oikein alhaalla kuvia kun kännykät olisivat hajonneet. 

Korkeimmalla kohdalla pysähdyksellä

Ainoita kuvia alhaalta, kun vettä tuli kaatamalla

Tasaisella kävelyä lopuksi ja tiekin oli paljon isompi

Me ei nähty matkalla apinoita tai lepakoita, joita voi hyvällä tuurilla nähdä. Nähtiin vain erilaisia ötököitä ja kauheasti eri perhosia. Kuulemma alueella on n. 400 eri perhoslajia, mutta eipä me niitä tunnistettu. Hienoa oli löytää myös Ghanasta alue missä ei ollut roskia. Alemmalla vesiputouksella näki kyllä roskia, mutta ylös kiivetessä oli ihanan puhdasta! 

Sunnuntaina päätettiin skipata vaellus Afadjato-vuorelle, koska oli sen verran sumeata ja meidän edellisen päivän retkikamat olivat yhä litimärät. Vaikka vuori onkin Ghanan korkein, niin se on alle 900m korkea ja kuvista maisemat ei näyttäneet erityisen hienoilta. Ei haluttu myöskään olla Temassa takaisin vasta yömyöhään. Ihme ja kumma, vaikka oli pyhäpäivä ja trotrot kulkevat silloin harvemmin, niin paluumatka trotrolla menikin vain 4-5h! Jouduttiin ekaa kertaa matkalla passitarkastukseen tietullissa ja tietty meidän passit on maahanmuuttovirastossa. No onneksi pelkät valokuvat niistä kelpasi ja virkailijat vielä vitsailivat perinteisesti, että jos voisi mennä meidän kanssa naimisiin. 

Paluumatkan ihme: turavyö trotrossa!!!

Lisää kuvateksti