Viisumin hoitamista ja työharjoittelua

Maanantaina alkoi viikko perinteisesti terveysasemalla punnitus yms jutuissa. Oli yllättävän vähän asiakkaita. Oltiin jotenkin maanantaina aivan poikki viikonlopusta, vaikka ei viikonloppuna tehty mitään raskasta. Maanantaina alkoi kaiken lisäksi keskiviikkoon asti kestävä vesikatko. Ei kehdannut urheilla eikä pystynyt pesemään pyykkiä. 

Tähän lapset ripustetaan punnitukseen

Punnituspuku

Mitä lapsiperheden ravinnoksi suositellaan 

Täällä on näkynyt rintasyövän vastainen kampanja ja parissa paikassa ollaan huomattu ilmaisia testauspisteitä!

Päivä kotihoidossa

Tiistaina menimme sovitusti kello 8 terveysasemalle odottamaan, koska olimme menossa tutustumaan päiväksi kotihoitoon tai toiselle terveysasemalle. Meille ei voinut edellisenä päivänä kertoa kumpaan menemme. Se kenen kanssa sovimme tapaamisesta ei tullutkaan paikalle ja ei viitsinyt kertoa meille, että ei tulekaan. Klo 9:30 1,5h odottelen jälkeen meille tuli eräs tuntematon henkilö ja pari muuta toteamaan, että nyt mennään. Meille ei oltu tietenkään infottu mitään. Joten kysyttiin, että mihin ollaan menossa ja voidaanko käydä vessassa edes ennen kotikiertoja. 

Maisemia kun käveltiin etsimäässä taloja

Tälläisiä "remove" tekstejä on useassa talossa ja hökkelissä sekä päivämäärät milloin pitäisi olla poistettu

Lähdettiin siis lähiseudulle tekemään kotihoito kierroksia. Käytiin viidessä eri kotona, mutta en kehdannut ottaa kuvia taloista. Osassa taloissa oli vauvoja ja osassa iäkkäämpiä. Hoitajat kyselivät kuulumisia, ohjasivat kuinka imettää, ravitsemuksessa, ohjeistivat milloin tulevat seuraavalle käynnille terveysasemalle sekä ottivat kaikilta verenpaineet. Kysyttiin, että miten hoitajat päättävät talot. He kertoivat vain kävelevänsä ja kyselevänsä naapurustosta. Eräskin talo oli erikoinen hylätynoloinen iso rakennus tai sellainen minkä rakentaminen oli jätetty kesken. Perhe olivat laittaneet lakanan oven eteen, patjat betonille ja hyttysverkot patjojen päälle. Onneksi sentään oli hyttysverkot, ettei aivan pieni vauva saa malariaa! Jännä myös, että täällä vaikuttaa, että usein ihmisillä on todella puhtaat ja hienot vaatteet. En tiedä eikö me osata nyrkkipyykata vai mikä on vialla. Kyseisessä hylätyssä talossa asuvalla naisellakin olin ihan kirkkaan valkoisena pysyneet vaatteet. Omat vaattet tuntuvat likaantuvan täällä. 

Hoitajat kyselivät jo aiemmin ollaanko me väsyneitä johon todettiin, että ei. Klo 11:10 he totesivat heidän olevan todella väsyneitä ja että nyt me lopetamme. Kerkesimme siis tekemään n. 1,5h töitä.. He kertoivat haluavansa menevän ostamaan kuumia pikkuhousuja. Huvittavinta on, että täällä näiden pikkuhousut ovat usein yhtä pitkät kuin Fannyn urheilushortsit. Tarkastuksissa ollaan huomattu, että nämä käyttävät usein todella pitkiä ja paksuja hameita, joiden alla on vielä shortsikokoiset pikkuhousut. Muutenkin ne kankaat mitä paikalliset käyttää on hyvin paksuja ja ei olla kehdattu niin kuumia vaatteita ostaa. Rankan työpäivän aikana pysähdeltiin muutenkin työpäivän aikana välillä eri kojuille juttelemaan paikallisten kanssa ja hoitajat katselivat kai tuotteita. 

Kenkäkaupoilla höpöttelemässä ja katsomassa tarjontaa

Maisemaa harkkaan kävelymatkalta

Me lähdettiin sitten "rankan ja väsyttävän" työpäivän jälkeen kiinalaiseen syömään. Ei olla löydetty yhtään hyvää ravintolaa täällä. Kiinalainenkin oli elämäni huonointa kiinalaista ruokaa ja alkupalat, pääruoka ja juomat olivat lähemmäs 40e. Olen tottunut, että kevätkääryleet ovat Suomessa kasvisruokaa, mutta täällä laitettiinkin nautaa. Eli pitää muistaa aina kysyä mitä ruoka sisältää. Kokki oli niin kiltti, että toi samaan hintaan uudet onneksi.

Päivä leikkaussalissa

Keskiviikko vietettiin leikkaussalissa. Meidän oli jo viikko aiemmin ollut tarkotus olla siellä pari päivää, mutta yksityisenä sairaalassa on välillä päiviä kun ei ole leikkauksia suunniteltu. Keskiviikolle oli suunniteltu 3 leikkausta ja 1 tuli vielä kesken päivän lisää. 

Huone missä vastaanotetaan potilaat ja esivalmistellaan ennen leikkauksia, minne tuodaan heräämöön, missä tehdään jälkitarkastuksia  sekä potilaskirjaukset

Ensimmäinen leikkaus olisi ollut 6 vuotiaalle tytölle tyrien poistaminen. Kaiken oltua leikkaussalissa valmiina ja anestesiahoitajan jo aloitellessa nukutusta huomattiin, että tytöllä on yskä. Kirurgi sanoi, ettei voi ottaa riskiä leikkaukseen ja leikkaus oli peruttava. Leikkaussalissa huomasi taas ohjaustyylin erikoisuuden. Tyttöä jännitti ja monet hoitajat ihmettelivät lapselle, että miksi hän itkee ja totesivat useasti hänelle: "älä itke! " 

Tämän jälkeen käytiin katsomassa pienen poikavauvan ympärileikkausta, joka vaikutti hyvin kivuliaalta. En tiedä annettiinko vauvalle edes kipulääkettä vai onko se niin kipeä toimenpide, ettei lääke auttanut. Ei kyllä näyttänyt mieluisalta toimenpiteeltä. 

Käytiin vielä katsomassa naisen umpisuolen leikkausta. Täällä ei ole tarvittavaa välineistöä laparoskooppiseen leikkaukseen, joten se tehtiin perinteisesti avoleikkauksena. Nainen pelkäsi leikkausta niin paljon, että pelkkä puudutus ei riittänytkään vaan hänet oli nukutettava. Leikkaus oli paljon mieluisampi ja kevyempi kuin keisarinleikkaus eikä edes pyörryttänyt! Kirurgi oli todella mukava ja näytti/opetti meille vatsan elimiä. Kirurgi muutenkin vaikutti tosi pätevältä ja huomioi hyvin aseptiikan leikkauksessa! Yllätyin ihan. Nukutuksesta heräämisessä oli haasteensa. Intubointi oli vahingoittanut varmaan henkitorvea ja imuun tuli runsaasti verta. Potilas ei meinannut saada itse aluksi hengitettyä, joten hänet nukutettiin uudestaan ja avustettiin hengitystä vielä hetki ennen kuin oma hengitys tasaantui ja alkoi käynnistyä normaalisti. 

Päivän aikana olisi ollut tarjolla myös suunniteltu keisarinleikkaus, johon en halunnut osallistua. Olin onneksi varautunut päivään suklaapatukalla enkä pyörtynyt missään leikkauksessa! Vaikka ympärileikkauksessa (varmaan huonon ilmastoinnin vuoksi.. ) tuliki heikko olo. Täällä päivät välillä venyy niin, ettei syö mitään työpäivän aikana ja kuumuuskin heikottaa. Myöhemmin olisi ollu kuulemma toinenkin umpparileikkaus, mutta meidän oli pakko saada muutakin kun suklaata ruoaksi. 

Me selvittiin!

Kotona tuli jopa illalla vihdoin vettä, joten päästiin salilla ja kotimatkalla tavattiin poika, joka pelaa koripalloa ja haluaisi urheilla meidän kanssa. Katsotaan päädytäänkö koriskentille. Maanantain tennis jäi väliin, koska tuli kaatosade. Täällä on nyt sadekausi ja parina päivänä täällä onkin satanut aivan kaatamalla. Toivottavasti ensi maanantaina olisi kirkkaampaa säätä! 

Kävellään salilta aina samaa reittiä sellaista vähän rikkaamman kadun pätkää pitkin, josta muutama kuva:

Vuohet kiipeilemässä

Hienompi kadunmaisema kuin yleensä!

Päivä viisumiasioita hoitamassa

Täällä tämä viisumiasia on erikoinen, joten torstaina lähdettiin heti aamulla Accraan hoitamaan viisumiasioita. Kun tilattiin Tanskasta viisumit ennen vaihtoa meille myönnettiin 3kk viisumit. Maahan tullessa meille sanottiin, että saadaan olla 2kk ja sitten on anottava 1kk lisäaikaa. Tuntuu järjettömältä systeemiltä ensiksi myöntää jotain ja sitten sanoa, että loppuajaksi anottava lisäaikaa. 

Älyttiin maksaa kerrankin Uber käteisellä, joten päästiin lähtemään Accraan ongelmitta! Mutta Accrassa mentiin vahingossa ensin Embassy of Denmarkille, koska oltiin euroopassa saatu viisumit Tanskasta. Siellä selvisi, että meidän on mentävä maahanmuuttovirastoon. Siellä kävimme ensin yhdellä tiskillä, josta ohjattiin toiselle tiskille, josta ohjattiin pihalle kysymään apua mistä löydetään kirjeet. 

Tässä maassa rakastetaan kirjeitä. Minne vaan hakee niin pyydetään kirjettä. Se orpokotikin mihin käytiin haastattelussa pyytää nyt kirjettä. No mutta portinvartijamies kertoi mistä suunnasta voidaan alkaa etsiä kirjettä. Oltiin varmaan niin pölmistyneennäköisenä kadulla, että polisiikin tuli jo kyselemään mitä me oikein tehdään. Olen lukenut, ettei poliisien kanssa kannattaisi korruption vuoksi pyöriä. No poliisimies alkoi soitell ystävilleen ja selvitellä asiaa. Hän sanoi, että saisi meille viisumit jos mentäisiin lentokentälle hänen ystävänsä luokse. Sanottiin, että haluttaisiin hoitaa täällä tämä. (mietittiin että mitkäköhän pimeät viisumit sieltä tulisi ja kuinka kalliit). No hän selvitti sitten minkälaiset kirjeet ja mistä ne on hankittava. Lähistöltä löytyikin pieni koju, missä mies kirjoitti meille wordilla tekstin, että halutaan pidennystä viisumille ja meidän henkilötiedot, ja tulosti sen meille. Paperi maksoi onneksi vähän alle euron vain. Tämän liitteeksi tuli hakemuslomake ja valokuvat. Saatiin vihdoin kirje ja lähdettiin takaisin viisumitoimistoon jonottamaan! 

Matkalla vielä poliisimies ystävineen halusi antaa numeronsa, että jos meille tulee hätä joskus. Samalla hän uteli meidän parisuhdetilannetta. Ja taas kerran meille todettiin että vaikka Suomessa olisi poikaystävä niin voihan Ghanassa olla toinen. 😂

Tämän paperin tulostuksen jälkeen palattiin maahanmuutto virastoon, jossa pyydettiin jättämään passit tiskille ja käydä odottamaan kun huudetaan. Melkein 2h jonotuksen jälkeen selvisi, että meidän pitää mennä maksamaan, jotta prosessi etenee. Tätä ei voitu kertoa aiemmin. Maksettiin melkein 10e lisää, vaikka oltiin maksettu jo aiemmin viisumia tilatessa yli 110e 3kk. (yllättäen täällä pyydetään lisää rahaa..) Maksamisen jälkeen toinen virkailija pari virkailijaa pyysi meitä istuskelemaan ja yksi virkailija ihmetteli meille miksi meidän pitäisi istua. Mentiin sitten tuimana tuijottamaan virkailijaa niin johan hän kirjoitti heti meille laput. Eli 2 viikon kuluttua käymme hakemassa passit toimistolta ja toivottavasti saamme lisäaikaa viisumille!

Oltiin taas todella nälkäkiukkuisia ja parit itkut turhautumisen vuoksi oli meinannut tulla. Suunnattiin Accra mallille palkitsemaan itsemme burgereille ja jäätelöllä. Oli kerrankin oikeasti ihan ok burgerit ateriat ja mitkä voisi ottaa toistekin. 

Accra mall on todella pieni ja tarvittavia tuotteita saa kyllä välillä saalistaa täällä. Supermarkettiin oli jo näin lokakuun kunniaksi tullut joulukoristeet, konvehdit yms. Kierreltiin tutkimassa tarkemmin kauppaan ja törmättiin lonkeroihin 1,5e hintaan! Oli pakko ostaa yhdet kotiin koti-ikävän varuiksi. Täällä hinnat vaihtelee laidasta laitaan. Kuulemma todella paljon tuodaan ulkomailta mikä vaikuittaa hintoihin. Osa ulkomailta tuoduista tuotteista on todella kalliita. Esim halloum juusto oli 5-6e ja murot sekä myslit n. 5e. Sitten taas löysin kauppakeskuksesta alle 4 eurolla Maxfactorin ripsivärin. Piti ihan laskea monta kertaa onko oikea hinta. 

Paikallista Bankua pikaruokaversiona

Lokakuun alku, plus 30 astetta ja nytkö pitäisi jo joulua alkaa miettimään?

Suomalaista lonkeroa 1,5e hintaan! 

 

Trotrossa matkalla kotiin jo hymyilytti! Löydttiin helposti oikea trotro JES! 

Mieli virkeni kauppakeskuksella. Katsotaan jos loppuviikko menisi ongelmitta ja kahden viikon kuluttua olisi viisumi hallussa! Käydään juttelemassa huomenna meidän koordinaattorin ja ylihoitajan. Ehkä selviäisi ensi viikkojen suunnitelmat. Tavoitteena ensi viikolla päästä tutustumaan julkiseen sairaalaan! 

Pitää alkaa ottamaan muistoksi kuvia näistä autoista!
Eilen tultiin töistä taksilla, jonka nimi oli "STILL SINGLE BOY"