Harjoitteluviikko 6 julkisessa sairaalassa

Jos ei hoitoala kiinnosta, nin tämä postaus keskittyy vain harjoitteluun julkisessa sairaalassa sekä kuvia on hyvin vähän. Osastoilla on niin paljon porukkaa, ettei pysty ottamaan kuvia, missä ei olisi joku.

Maanantaina

Maanantaina oli sovittu klo 9 koordinaattorin kanssa sairaalalla tapaaminen ja sen jälkeen tarkoituksena oli lähteä julkiseen sairaalaan harkkaan. Tietenkään koordinaattoriakaan ei näkynyt vaikka hänen kanssa tapaaminen oli sovittu. Onneksi törmättiin ylihoitajan sijaiseen, joka alkoi auttamaan sairaalaan lähdössä. Mutta papereita sinne ei tietenkään oltu ajoissa hoidettu vaikka asia oli heti alusta alkaen tiedossa ja oltiin muisteltu asiasta. Ensimmäisenä piti tietenkin kirjoittaa kirje (minnekkään ei voi mennä ilman kirjettä!). Sitten meidät käytiin esittelemässä sairaalalle ja meidät pyydettiin tiistaina aloittamaan harjoittelu. Tätä esittelyäkään ei voinut hoitaa aikaisemmin kun pyydettiin, että oltaisiin voitu aloittaa maanantaina harkan.. 

Venailua, venaiilua..

Venailua toimistossa, venailua autossa, venailua aina..

Ainiin kun tavattiin ylihoitajat niin sinne tuli lauma ghanalaisia opiskelijoita ylihoitaja ihmetteli kun he olivat tulleet VIIKON liian myöhässä harjoitteluunsa?? :D Oli kyllä jo next level african time ryhmällä. 

Julkisessa sairaalassa käynnin jälkeen lähdettiin selvittelemään mistä saadaan orpokotiin kirje. Sinne tarvitsi virallisen kirjeen eikä perinteisesti sairaalan leimalla oleva kirje ollut riittämiin. Meidän piti ajaa toiseen kaupunkiin Kponeen toimistolle, jossa selvisi ettemme voi edes saada kirjettä. Nykyään orpokoteihin täällä on tarkennettu vaatimuksia. Meiltä olisi vaadittu 3kk harjoittelujaksoa, englanninkielistä rikosrekisteriä ja muitakin papereita koululta. Joten harjoittelu orpokodissa jää nyt välistä ja meidän pitää keksiä uusi paikka nopeasti. Onneksi viimein harjoittelu on vapaasti valittava niin voidaan mennä minne vaan harjoitteluun. Ärsytti kyllä maanantaina kuulla, ettei päästä kun oltiin kyselty monesti apua ja toivottu, että asiaa voisi selvittää. Tämä afrikan tahti on toisinaan niin hidas. Toivotaan, ettei jouduttaisi jäädä loppuksikin aikaa samaan sairaalaan. 

Illalla sää oli ok ja päätettiin lähteä tennikseen. Paikan päällä selvisi, että se olikin aerobic tennistä 😂 eli välillä tanssittiin ja jumpattiin, ja välillä oli erilaisia lyöntitehtäviä. Oikeata tennispeliä ei ollutkaan. Saatiin sykevyöt alussa millä mitattiin aktiivisuutta ja paljon palaa kaloreita. Tietenkin tapahtumassa otettiin kauhea kasavideoita ja kuvia. Varsinkin pari naista intoutui pariin otteeseen meidän kanssa poseeraamaan. Me ei muistettu vaan pyytää kuvia itsellemme.. No oli kyllä mielenkiintoinen "tennis"kokemus! 

Tiistaina

Tiistaina mentiin General hospitalille klo 8 niin ku oli sovittu. Ylihoitaja tulikin juuri töihin. Hän ihmetteli miksei meillä ole Narh bitasta saattajaa esittelemässä (edellisenä päivänä oli ollut, kun hän ei ollut paikalla). Ja heti piti etsiä eilen tuotu kirje. Kuulema ilman tätä kirjettä ei voitaisi aloittaa. Sen jälkeen meidät vietiin training centeriin, jossa kerrottiin että uusien koulutus alkaa vast klo 11 eli 3h kuluttua. Yllättäen tätä tietoa ei voinut kertoa meille edellisenä päivänä. 😂 No päätettiin käyttää aika hyväksi ja lähteä kävelemään Ashaiman-alueen suuntaan ja kyselemään mistä saataisiin perjantaina trotro Wli-vesiputouksen suuntaan. Täällä asemien löytäminen on vaikeaa, koska netistä ei löydy tietoa. Ollaan kyselty kaikilta tutuilta mikähän asema voisi olla oikea. Kaikki todennut, ettei tiedä ja selvittelevät asiaa. Myöhemmin saatiin host perheeltä tietää, että kyseinen alue onkin huono-osaisten slummialuetta eikä siellä kannattaisi mielellään kuljeskella. Mietittiinkin matkalla, ettei vaikuttanut ihan samantapaiselta kun kotialueet. Ei päädytty kuitenkaan sinne pahimpien slummien sekaan.

Lehmät futiskentällä laiduntamassa

Vuohia etsimässä aamupalaa jätteiden seasta.
Vuohet on vähän vaikea bongata tuolta kaiken moskan seasta!

Teman aamuruuhka yllättii sillalla

Aikasen lounaan jälkeen paasimme sairaalalle. Sairaalalla oli ensiksi tunnin koulutus, joka sisälsi paljo hygieniasta mm. käsienpesusta. (Kellot, sormukset ja rakennekynnet ovat kuitenkin ok osastolla) Koulutuksen jälkeen meille esiteltiin sairaalan rakennuksia. Sairaala olikin yllättävän laaja ja sinne tuodaan Teman lähistöltä muistakin kaupungeista hoidettavia. Heti kierron alkupäässä oli ruumishuone, josta me aluksi kieltäydyttiin. Eräs poika oli kuitenkin tosi innoissaan sinne tutustumassa sinne, joten mekin päädyttiin kurkkaamaan. Oli kyllä vähän järkyttävä näky kun oli ainakin viisi alastonta ruumista betonilattialla rivissä eikä missään viilennetyssä huoneessa vaan helteessä. Ei ollut kyllä ihan mitä kuvitellut ruumishuoneelta ja olisi mielenkiintoista nähdä Suomen versio vatsapainosi. Itse pysyin vähän kauempana ruumiista kun mielessä pyöri vain orientaatioluennon infektiopuheet. Loppukierroksella meni ihan pää pyörälle kun tuli niin monta osastoa vastaan. 

Ruumishuone

Hoidettiin vielä laskutusasiat kuntoon, jonka jälkeen meidät käytiin esittelemässä meidän tuleville osastoille. Tarkoituksenahan oli olla tuolla 7 päivää, mutta 2 päivää on mennyt paperihommiin. Nyt suunnitelma on olla 3 päivää tällä viikolla vastasyntyneiden teho-osasto ja 2 päivää lasten ensiavussa. 

Maanantaina olin jo mennyt manaamaan, et vettä on tullut tosi hyvin kämpillä melkein viikon verran. No sali tai juoksutreenit romuttuivatkin sitten kotiin päästyä, koska oli tullut vesikatko. Vettä olikin tullut ainakin viisi päivää kunnolla.. 

Keskiviikko

Aamu alkoi puurolla, jossa oli kasapäin ötököitä. Oltiin ostettu juuri uusi puuropussi. Meidän kämpässä ei ole onneksi ollut kuin välillä muurahaisjengejä ja satunnaisia hyttysiä. Myrkyteltiin vielä varuiksi kämppää ennen harkkaan lähtöä. 

Harjoittelun piti alkaa klo 8, mutta yllätäen aamuvuoro ilmaantuikin vasta klo 9 jälkeen ja me venailtiin siellä. 

Klo 9 ryminällä ovista tuli sisään mies happipullon kanssa ja nainen vauva sylissä. Ihmeteltiin kun mies rukoili ja tärisi, että miten henkilökunta on niin paniikissa. Myöhemmin selvisi, että hän olikin isä eikä henkilökuntaa. Happikaan ei ollut ryminässä edes päällä. Myöhemmin tilanne onneksi tasaantui ja isäkin rauhottu, kun vauvalle diagnosoitiin mm. Aivotulehdus yms, saatiin laitteisiin jäähdytykseen ja lääkitykset aloitettua.

Mekin päästiin aloittamaan harjoittelu tilaanteen tasaantuessa. Mittailtiin vitaaleja, osallistuttiin lääkärinkierrolle, avustettiin verikokeissa ja toimenpiteissä. Täällä ohjaus on tosi lyhytsanaista. Kerran ehkä mainitaan kuinka tehdään ja sitten pitäisi osata jo itse. Miutakin pyydettiin jo ojentamaan heti ensimmäisenä päivänä keskosta keskoskaapista äidille. En ole ikinään avannut edes kaappia tai irrottanut johtoja vauvasta saatika nostanut niin pientä vauvaa. No ohjaaja pyynnöstä näytti kerran. Kuulemma torstaina voidaan jo sitten mittailla itsekseen vitaaleja, vaihdella vaippoja ja auttaa niitä vauvoja keskoskaapista irti… 

Vaikutti, että osastolla oli hyvin vähän hoitajia, mutta lääkäreitä oli onneksi 3 kappaletta ja myöhemmin ilmaantui lisäksi lääkäriopiskelija. Vauvoja on osastolla arviolta noin 30 tai vähän päälle. Huone on hyviin lämmin, ettei vauvat jäätyisi ja tuntuu kuin työskentelisi saunassa. 3 tunnin välein äidit saavat tulla ruokkimaan vauvojaan, joten tupa on ihan täynnä ja ilma ei kierrä. Kukaan ei tietenkään syönyt vuoron aikana, joten käytiin syömässä nopeasti suklaapatukat, ettei pökerrytä kuumuuteen. 

Osaa vauvoja täytyy hoitajien syöttää. Osa vauvoista on keskoskaappi ja osa perus vauvasängyissä. Pienimmät potilaat oli n. 800gr ja isoimmat yli 4kg. Osastolla oli parit kolmosetkin. Toiset olivat syntyneet keinohedelmöityksestä ja toisilla oli tosi surullinen tarina. Heidän äiti oli käynyt kaikissa tarkastuksissa ennen syntymää, mutta päätynyt kuitenkin synnyttämään kotonaan ilman hoitohenkilökuntaa. Ei tiedetä eikö kerennyt sairaalaan vai päättikö ottaa riskin ja kotisynnyttää Äiti oli menehtynyt verenvuotoon synnytyksessä. En voi kuvitella edes isän tilannetta kun juuri syntyneet nämä kolmoset sekä heillä on 7 sisarta. Eli yhteensä 10 lasta ilman äitiää. Mietitytti myös kun tässä maassa vaikuttaa olevan myös hyvin vahvassa naisen ja miehen rooli. Ei voi toivoa kun kaikkea parasta isälle, että selviytyy tilanteesta. 

Torstaina

(Herkimpien ei ehkä kannata lukea, koska kerron päivän ikävästä puolesta)

Torstaina otettiin kaikilta vauvoilta vitaalit. Se oli kyllä hyvin hidasta puuhaa kun niin monta pientä. Ihmettelin meitä ohjaavalle hoitajalle kun erään vauvan lämpötila oli 35c ja kysyin pitäisikö ottaa uudestaan vai mitä tehdä. Kuulemma ei ole aikaa uusiin mittailuihin, että siirryttään vaan eteenpäin. Seuraavan vauvan lämpötila oli 32c ja siinä vaiheessa mieti jo, että onko miulla rikkinäinen mittari. Lainasin Fannyn mittaria, mutta 32c lukema piti paikkansa. Kerroin tilanteesta ohjaavalle hoitajalle, joka totesi vauvalla olevan hypotermia. Hän yritti käynnistää vauvan lämmityslaitteen, mutta se oli rikki. Hän haki peiton ja jätti vauvan sikseen.

Noin tunnin kuluttua kun oltiin kauempana mittailemassa viimeisten vitaaleja, sen vauvan, joka oli 32c lämpöinen, saturaatio alkoi laskea kovaa vauhtia. Lääkäriopiskelija yritti elvyttää tovin lasta. Hetken kuluttua osastonhoitajan yritti hetken. Sitten vanhempi lääkäri tuli varmaan 20-30min kuluttua elvyttämään ja antamaan vauvalle lääkkeitä. En tajua miksei häntä oltu pyydetty jo heti alussa apuun ja porukalla yrittäneet elvyttää. Eräs osaston hoitajakin yritti käyttä hengityspaljetta, mutta ei osannut. Lääkäri joutui opettamaan häntä kesken elvytyksen. Happisaturaatiot vaihtelivat 1-60 välillä. Jossain vaiheessa elvytys vain lopettiin, mutta mitään ei todettu tai kirjattu. Varmaan epätoivo hoitajilla ja lääkäreillä tuli kun tilanne ei parantunut. Vauva jätettiin vaan makaamaan samaan paikkaansa, vaikka sydän pumppasi ja happisaturaatio oli matala.

 Noin tunnin kuluttua vanhin lääkäri totesi, että vauva on aivokuollut ja vanhemmille pitäisi soittaa. Ei saatu selvää menikö kukaan sitten soittamaan asiasta. Ei tiedetä myöskään miten tästä eteenpäin asia etenee. Että eikö asiasta kirjata mitään edes.

Niin moni asia tuntui tilanteessa menevän pieleen. En ymmärrä miksei porukkaa mennyt heti auttamaan, miksi paras lääkäri tuli vasta myöhemmin eivätkä toimineet tiiminä. En ymmärrä myöskään miten vastasyntyneiden teho-osastolla hoitohenkilökunta ei ole koulutettu tarpeeksi. Miten ei tällaisella osastolla voi osata elvyttää tai ei ymmärrä sitä, jos vitaalit laskevat. 

Usein täällä miettii opiskelijan roolia eikä kehtaa alkaa neuvomaan ohjaajiaan, ettei tule hirveää tylytystä. Meilläkään ei ole aiempaa kokemusta lastenosastoilta, vaan ainoastaan luennoilta. Itselle jäi mieleen olisiko pitänyt itse tehdä jotain kun huomattiin, että vauva on niin kylmä. Raportoin ohjaavalle hoitajalleni, jonka luulin osaavan ja ymmärtävän tilannetta. Tuntuu erityisen pahalta, kun miettii, että olisiko oikealla hoidolla ja toiminnalla voitu estää tämä. Näinä hetkinä kaipaa sitä ohjausta ja opetusta mitä Suomessa saa. Täällä on aina vähän pihalla osaston tavoista ja toiminnoista ja tuntuu, ettei osaa tarpeeksi hyvin, koska kukaan ei opeta eikä oma tietotaito-taso ole tarpeeksi vahva vielä itsenäisesti tekemään.

Tänään oli taas päivä, kun saa olla onnellinen, että asuu Suomessa. Huomaa, että koulutuksella ja toimivalla terveydenhuollolla on iso merkitys. Pitää toivoa, ettei tulisi yhtä inhottavia tapauksia loppuharkan aikana. 

Perjantai jää nyt kirjoittelematta, koska lähdetään viikonlopuksi Wli-vesiputoukselle suoraan harjoittelusta. Jos jotain kummallista tapahtuu, niin kirjoittelen varmaan ensi viikolla vielä ylös!

Tällä viikolla altaalla ei ollut ketään muita kuin me,
 joten kukaan ei päässyt salakuvaamaan meitä