Kolmas harjoitteluviikko takana

Tällä viikolla olen huomannut, että kulttuurishokin kuherrusvaihe on ohi. Nykyistä tilannetta kuvastaakin aika hyvin wikipediasta lainattu teksti:

“Šokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.”

Aloitinkin tällä viikolla jo listailemaan asioita, jotka ovat Suomessa hyvin ja mitä arvostan. Epäilen, että lista on melko pitkä kun palataan Suomeen.

Kotikadut iltalenkillä

Harjoitteluviikko lastenosastolla ja neuvolassa

(lopussa kirjoittelen taas vapaa-ajasta) 

Cape coastin jälkeen tulikin pehmeä paluu arkeen.. Meille oltiin sanottu, että tulkaa maanantaina terveysasemalle. Kukaan ei ollut varmaan muistanut, että on pyhä päivä eikä ketään ollut paikalla. Maanantaina oli Founders Day eli ensimmäisen presidentin muistopäivä. Kaduilla huomasi kyllä, ettei porukkaa ollut samalla tavalla liikenteessä vaan oleskeli kotosalla.

Palattiin siis kämpille ja päätettiin käyttää pyhäinpäivä hyödyksi. Siivottiin sekä nyrkkipyykattiin. Pyykkaamiseenkin menee tovi aina ilman pesukonetta. Myöhemmin palkittiin itsemme kyllä hotellin uima-altaalla käynnillä. Täällä on vaan ärsyttävä kun kaikkialla saa huomiota vaikka ei jaksaisi. Aina kävellessä jonnekkin ja jopa hienomman hotellin uima-altaalla. Välillä on kiva laittaa kuulokkeet kävelyllä ja kävellä omassa rauhassa huomiomatta muita. Ollaan mietitty tottuuko tähän ikinään. 

Nyrkkipyykkiä. Kuvassa näkyy myös sammiota,
 joihin varataan vettä vesikatkojen varalle.

Allaspäivä

Juomaveden hakemista. Alle euron maksaa tälläinen iso kasa vettä

Tiistaina koettiin ensimmäinen kunnon sähkökatko. Oltiin juuri tultu salilta kun valot lähti. Piti otsalampun valossa nyrkkipyykata, käydä suihkussa sekä kokata. 

Läheinen sali

Otsalampun valossa nyrkkipyykkiä

Tiistaina aloitettiin lasten osastolla, joka on todella hiljainen. Oltiin ti-to siellä ja tuntui, ettei jäänyt oikein mitään käteen osastolta. Vanhemmat hoitavat lapsensa syömiset, pesut yms. Hoitajille jää vain vitaalien ottaminen, lääkehoito ja kirjaus. Täällä hoitajamitoitus on myös aivan eri. Esim yhdessä vuorossa oli 3 hoitajaa, 3 opiskelijaa ja 1 avustaja. Potilaita oli vain 3. Osa hoitajista on päättänyt käyttää ajan hyödyksi ja nukkuu työpaikalla potilasvuoteissa. 

Hyttysverkko sumentaa kuvaa, mutta maiseaa lastenosastolta
Lastenosasto on 3. kerroksessa, koska lapset on helpompi kantaa yläkertaan kuin aikuiset.
Sairaalassa ei siis ole hissejä.

Täällä eniten hoidetaan lapsilla malariaa. Nähtiin lisäksi potilaita, joilla sirppisoluanemia, sepsis, vatsaongelmia, korvatulehdusta ja palovamma. Me ei olla uskallettu täällä kanyloida, koska suonia ei meinaa nähdä millään. Muutenkin aseptiikka on eriä kuin suomessa. Samaa neulaa käytetään useasti, jos heti ei onnistu. Neulat pyörivät kipossa, jossa säilytettiin roskiakin ja yksikin ruisku pyöri vauvan vuoteessa avoimena ennen kuin neste laitettiin kanyylista sisään. Osa lapsista tuntuu myös pelkäävän meitä.Varmaan kun näytetään erilaisilta mihin he ovat tottuneet. Lastenohjaus on myös erilaista kuin suomessa. Särähti korvaan kun eräs äiti totesi 2v lapselleen hakkaavansa, jos ei lopeta itkua. 

Perjantaina vietettiin neuvolassa, jossa tulvi äitejä ja vauvoja ovista ja ikkunoista toisin kuin lastenosastolla. Varmaan kun maanantaina oli ollut suljettuna pyhäinpäivän vuoksi. Suomalainen ei voi vieläkään ymmärtää tätä epäjärjestelmällisyyttä, joka hidastaa toimintaa. Päästiin osallistumaan enemmän kuin viime kerralla ja ohjaajamme sanoi, että päästäisiin jopa jo ensi maanantaina tekemään ilman ohjausta pikkuaskareita esim punnitsemaan ja merkkaamaan painoja. Täällä punnitessa lapselle laitetaan punnituspuku ja vauva ripustetaan puntariin/mittariin siitä puvusta. Eräällä vauvalla kerkesi jo käydä neuvolassa vahinkokin punnituspuvussaan ja kaikki talloivat sitten virtsassa ympäri salia. 

Me ei olla uskallettu enään harkkapaikan lähellä testailla erikoisempia ruokia ja ollaan syöty kontomirea tai linssikastiketta. Paikalliset syövät ruoat käsin ja kun syövät tai juovat jotain, niin he toteavat aina meille: "you are invated", joka kuulostaa erikoiselta suomalaisen korvaan. Ruoka myös yleensä haetaan työpaikalle muovipusseihin pakattuna eikä missään rasioissa. Joinain päivinä vähän päälle 30 astetta on tuntunut paljon pahemmalta ja ennusteen mukaan  37 asteelta. Tuntuu, että hiki valuu edes lounasta syödessä. 

Tältä näyttää kun suomalainen on syönyt lounaan helteessä

Lauantaina turisteilua Aacrassa

Viime kerralla meidän turistikierros Accrassa jäi hyvin lyhyeen, koska päädyttiin valokuvauksiin mukaan. Nyt mentiin Uberilla Jamestowniin eli "vanhaan Accraan" , josta aloitettiin turistikävelymme. Uberinkin ottamisessa oli haasteet. 2 kuskia sanoi, ettei voi viedä meitä määränpäähän, koska maksamme luottokortilla eikä heillä ole rahaa bensaan. No sovittiin toisen kanssa, että maksamme pimeänä ilman sovellusta niin pääsimme kohteeseen vihdoin. 

Jamestownin majakalla taas

Jamestownin majakan luona meiltä olisi pyydetty rahaa päästä rannan tuntumaan eikä jaksettu jäädä tivaamaan siihen vaan lähdettiin eteenpäin. Muutenkin Jamestownissa on paljon lapsia ja oppaita pyytämässä rahaa. Käveltiin söpöön Jamestown cafeen ensimmäiseksi ja käytiin vilkaisemassa nopeasti viereinen Usher fort. 

Söpö kahvila Jamestownissa. Hienosti sisustetut paikat ovat täällä harvassa

Kahvilan jälkeen käytiin Accran isoimmalla market alueella Makola marketissa. Pitää ottaa ensi kerralla videota ja kuvia sieltä. Se on aivan kauhea härdelli. Ihmisiä, autoja ja kojuja joka suunnassa. Muutenkin Accrassa liikkuminen osassa alueilla on oma haasteensa, koska kadut ovat Temaa vilkkaampi eikä liikennevaloja oikein ole. 

Kirjoissa on suositeltu opasta alueelle, ettei eksyisi. No me eksyimme kahdestaan muurien sisällä olevalle ruoka-alueelle. Alueella oli kaikkenlaisia teurastettuja eläimiä, eläviä rapuja ja ties mitä kaikkea myynnissä. Haju oli myös aivan hirveä. Löydettiin onneksi muurien sisältä ulos. Makola marketin luona oli tosi kivoja kojuja, missä oli myynnissä vaatteita, jotka taisi olla second hand tuotteita. Toivottavasti löydettäisiin sinne uudestaankin. 

Sitten käytiin Kwame Nkrumahin eli Ghanan ensimmäinen presidentin muistopuistossa. Eli sen presidentin, jota juhlittiin ja muisteltiin juuri maanantaina. 

Puiston jälkeen käveltiin Kwame Nkrumahin rakennuttamalle Black star gatelle. Kiivettiin ylös, josta näki hyvin itsenäisyydenaukiolle. Ghana itsenäistyi 1957 Kwame Nkrumahin johdolla. 

Black star ja Ghanan motto: Freedom and justice

Maisemia ylhäältä

Accran urheilustadion ylämaisemista

Itsenäisyyden aukio maan tasalta. Kuvasta näkee taas kuinka hyvin täällä pidetään luonto puhtaana

Ei oltu syöty kuin aamupala ja kello alkoi jo olemaan klo 17, joten suunnattiin Osuun. Osu on tunnettu muun muassa rafloista yöelämästä ja Osu castlesta. Tällä turistikierroksella jäi käymättä linnassa, jolla on samanlainen historia kuin Cape coastin linnalla. Suunnattiin vain syömään ja Koala-supermarkettiin ostamaan tarvikkeita, joita ei olla Temasta löydetty. 

Olin lukenut Osun Koala supemarketista ja siellä olevata tummemmasta leivästä.
Kauppa oli normaalia kalliimpi, mutta olihan se haettava leipää testiin.
Varsinkin kun löytyi Katen leipää!

Sunnuntaina vierailu Mega Churchissa

Oon aivan poikki nyt kun kirjotan tästä. Oltiin yli 4h kirkossa. Kuulema ei aivan ihan yhtä pitkiä yleensä ole nämä. Käytiin meidän host perheen tyttären kanssa helluntailais-karismaattiseen liikkeeseen kirkossa (jos ymmärsin oikein :D. Täällä taitaa olla noin 60% kristinuskoskossa ja suurin osa helluntalaisia. Muutenkin uskonnot näkyy ja kuuluu tässä maassa. Vähän väliä soi jokin uskonnollinen musiikki, autoissa ja kaupoissa on uskontoon liittyviä lauseita ja esim meidänkin työharjoittelupaikka on kristinuskonnollinen. 

 Tosiaan kirkossa oli ihan kunnon bändi ja tuntui kuin olisi ollut elokuvassa. Porukka tanssii, hyppii ja laulaa kirkossa aivan täysiä. Herkkäkuuloisen kannattaa ottaa korvatulpat mukaan, koska bändillä oli kitarat, rummut yms. Meillä sattui hyvä tuuri ja eräs pariskunta meni naimisiin tänään. Nähtiin samalla englanniksi valat ja kuinka ghanassa seremonia on koko kirkon väen edessä.

 Osa papin saarnoista oli erikoista kuultava länsimaisesta tasa-arvoisesta maasta tulevalle naiselle. Naisen asemaa käytiin useasti lävitse saarnoissa. Muutenkin puheet olivat hyvin erilaiset kuin suomessa. Pappi heitti vitsejä välillä sekä puhui todella kovalla tunteella asioista. 

Kolehdin keruuta tapahtui myös useammin kuin olen tottunut. Kaksi kertaa pyydettiin kirkolle kolehtia ja kerran hääparille. Kesken messun myytiin kirjoja, joita pappi esitteli ja pyydettiin kirkolle lahjoittajia. 

Jumalanpalveluksen loppupuolella uusien tulokkaiden piti nousta seisomaan ja osa tuli meidät toivottamaan tervetulleeksi. Myöhemmin meidät uudet kerättiin huoneeseen, jos meitä pyydettiin jäseniksi. Itse en ole kertonu kirkosta eroamisestani täällä. Paljon helpompi vain sanoa olevansa kirkossa jo, niin kukaan ei ole käännyttämään. 

Vaikka 4 tuntia kuumuudessa ja huonossa ilmastoinnissa olivatkin raskaat, niin oli kyllä hieno ja ennen näkemätön tilanne! 

Kirkko, jossa käytiin.
En kehdannut ottaa kuvia jumalanpalveluksesta tai häistä, vaikka muut ottivatkin. 

Toivottavasti ensi viikolla alkaisin sopeutumaan tähän kulttuurishokkiin ja ei pikkuasiat ärsyttäisi enää niin paljoa. Työharjoittelussa tämä viikko on tuntunut paljon raskaammalta, kun pienetkin asiat ja kommentit ärsyttävät. Katsotaan jos päästään ensi viikolla leikkuriin ja toivotaan, etten pyörry joka päivä!

Viikonloppu Cape Coastilla

Lähdettiin torstaina heti suoraan työharjoittelusta bussilla kohti Cape Coastia, jonne on täältä Temasta n. 4h matkaa. Torstaina ei kerettykkään muuta kuin mennä meidän majapaikalla Orange beach resortille. Majapaikka oli ihan rannalla, joten syötiin illallista rantamaisemissa. Ainut vaan, että täällä laskee klo 18 aurinko, joten ei nähty edes rantaa pimeydessä. Aamupalalla oli kivat maisemat sitten! 

Perjantaina sateisesta säästä huolimatta lähdettiin taksilla trotro pysäkille ja sieltä trotrolla Kakum national parkkiin. 

Matka puistoon oli hyvin pomppuisa, koska tie oli hiekkatie ja siihen oli tullut kuoppia kauheasti. Osa trotro-kuskeista on tosi epäluotettavia ja osa rauhallisia. Matkalle puistoon sattui tietenkin kuski, joka kaasutteli täysiä eikä vaikuttanut haluavansa väistää ketään. Naureskeli vain kun työmiehet säikähti häntä  Palumatkan trotro-kuskia varoitettiin tulevista poliiseista, joten hän osasi laittaa turvavyön oikeassa kohtaa. Heti poliisien pysäytyksen jälleen pitää tietenkin turvavyö irrottaa taas. Täällä on myös tietulleja aina välillä, missä pitää maksaa sekä kuski laittoi niihin sekunniksi vyön päälle. 

Puistoon matkalla

Canopy walkilla

Itse Kakum national parkissa tehtiin canopy walk, joka on kaikista tunnetuin ja turistein kävely. Kävely ei itsessään ollut pitkä, mutta maisemat oli kivat. Käveltiin 7 riippusillan kautta sademetsän päällä. Sademetsän eläimiä näkee harvoin ja päiväsaikaan vielä harvemmin. Meillä ei ollut hyvää tuuria ja viimeisetkin tuurin rippeet vei varmaan meidän ryhmässä olleet ranskalaiset, jotka huusivat ja lauloivat keskellä metsää. 

Käytiin syömässä Baobab children foundationin ravintolassa, joka oli ghanalaisella mittapuulla tosi hyvä ravintola. Täällä hienompien ravintoloiden ruoat eivät ole olleet kummoisia. Baobabissa oli ihana syödä kunnon kasvisruokaa! Baobabilla on myös hyvä tarkoitus. He tukevat toiminnallaan lasten koulutusta. Samassa tilassa on myös majapaikka sekä kauppa, mistä voi ostaa oppilaiden tekemiä töitä.

Baobabista kuvia:

Iltaa vietettiin Oasis hotellin pihalla ja myöhemmin meidän resortin luona oli vielä nuotio. Notskilla oli afrikkalaista musiikkia ja tanssia.

Lauantaina

Vietettiin aamupäivä biitsillä. Rannalla oli kielletty uinti, mutta kyseltiin onko kyltit paikkaansa pitäviä. Paikalliset kertoivat, että on turvallista, jos osaa uida. Kuulema ghanalaisista monet eivät osaa uida. Oli ne kyllä niin isoja aaltojakin, ettei niissä voinut uidaa vaan pelkästään pomppia mukana. 

Osa biitsistä oli roskan vallasta.
Ikävä kyllä monet paikat täällä on ihan roskan vallassa

Cape Coastilla huomasi sen eron Temaan, että taksikuskit yritti huijata enemmän maksuissa sekä pikkulapsia tuli usein pyytämään rahaa ja kauppaamaan kaikkea. Eräätkin pitkupojat lyöttäytyivät meidän seuraan ja kyselivät ollaanko kiinasta sekä jos yksi heistä muuttaisi Fannyn kanssa ja esittelisi Fannyn äitilleensä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun meiltä kysytään ollaanko kiinasta. :D 

Baobabin lounaan jälkeen mentiin Cape coastin tunnetuimpaan nähtyvyyteen eli Cape Coast castlelle. Linna oli hieno, mutta onhan sillä ikävä historia. Siirtomaa-aikoina linnaa käytettiin orjakaupassa. Käytiin katsomassa muun muassa tyrmiä, joissa orjia on pidetty pimeässä, huonolla ravinnolla ja huonossa hygieniassa sekä tiloja, jossa linnan johtajat ovat taas asustaneet. 

Kuvia Cape Coast linnalta:

Löydettiin Cape Coastilta vielä toinen kasvisravintola Ital joint food, joka taisi olla rastafarien tyylinen paikka. Sain reissun ekan kasvisburgerin! 

Onnellisuus hyvästä kavisruoasta

Illalla vietettiin iltaa vielä Oasiksessa, rannalla nuotiolla afrikkalaista rummutusta sekä yritettiin vielä etsiä yökerhoakin hostellin työtekijöiden kanssa. Kaikki paikat olivat kuitenkin jo hiljaisia/suljettu jo klo 1? Olimme saaneet kuvan, että Cape Coastin yöelämä olisi vähän vilkkaampi. No ehkä nähdään joskus toiste tässä 2,5kk aikana millainen on ghanalainen yöelämä. 

Sunnuntaina

Sunnuntaina ei keretty kuin käydä kävelyllä ja katselemassa kojuja. Cape coast oli enemmän turisteille suunnattu, joten sieltä löytyi kaikkea kivaa krääsää. 

Aallokot yllätti aamukävelyllä

Kirjakaupassa

Toinen harjoitteluviikko

Kirjoittelen nyt keskiviikkona jo tämän viikon harkasta, koska ollaan lähdössä huomenna Cape Coastille töistä suoraan. Katsotaan, jos ois nättejä maisemia ja jaksais siitä tehdä erillisen postauksen!

Maanantai neuvolassa

Perjantaina meitä pyydettiin tulemaan maanantaina klo 7 neuvolalle. Ajateltiin, ettei pidetä kiirettä maanantaiaamuna ja oltiin perillä vast 7:15. Ensimmäiset työntekijät tulivat kuitenkin vasta klo 8 jälkeen.. Kuulema viikonloppuna olivat tehneet töitä ja olivat väsyneitä. Yleensä terveyskeskuksen pitäis kuulema aueta 6:30-7.. Noh African time on mitä on.

Suomalaiset saa odotella aina

Suomalaisen on vaikea ymmärtää tätä systeemiä ja kaaosta. Ensimmäiset asiakkaat olivat klo 8:30 jo jonottamassa, kun työntekijät vasta lakasivat lattioita ja laittoivat pöytiä kasaan. Täällä ei ole tosiaan ajanvarausta, vaan tullaan paikalle ja odotellaan kun pääsee. Tuntui, että melkein kaikki asiakkaista tuli vielä samaan aikaan jonottelemaan. 

Terveysaseman kokoamista aamulla. Pöydän ääressä kirjaamista ja asakkaitten ohjaamisa.
 En tiedä miksi nämä aina kannetaan yöksi koppiin ja sitten takaisin?

Odottelupaikat

Täällä ei myöskään käytetä tietikoneita, joten länsimaalaisena outoa katsoa näiden toimintaa ja "kirjanpitoa" . Yhteen vihkoon laitetaan tukki miehen kirjanpidolla mm. Onko lapsi minkä ikäinen, rekisteröity yms. Ei ihan tajuttu miksi tämä vihko on edes olemassa? Toiseen vihkoon merkkailtiin rekisteröityjen tietoja. Mittaukset merkattiin taas vanhempien tuomaan neuvolavihkoon, jonka perhe saa kotiin. 

Kirjanpitoa asiakkaiden omiin vihkoihin sekä tukkimiehen päiväkirjaa millaisia asiakkaita on käynyt

Samoin työskentely vaikuttaa tosi sekavalta suomalaisen silmiin. Yksi hoitaja punnitsee, toinen merkkaa tukkimiehen kirjanpitoon, kolmas neuvolavihkoon, neljäs haastattelee/neuvoo äitiä ja viides antaa tarvittavia rokotteita. Kaikki tapahtuu yhdessä isossa tilassa, muuten mutta painon otto sermin takana ja rokotteiden anto pienessä huoneessa. Suomalaisessa systeemissä on tottunut, että terveydenhoitajalla on oma vastaanotto, missä saa helposti kaiken hoidettua. 

Nämä käyvät kuulema 2 ensimmäistä vuotta 1kk välein punnituksissa. Mikä on kyllä hyvä, että huomaa aliravitsemuksen nopeasti. 2 vuoden jälkeen käynnit on vain 3kk välein. 

Täällä on myös joitain tauteja mistä varoitellaan eri tavalla kuin Suomessa. A-vitamiinia annetaan jo pienestä pitäen (eipä ole täällä d-vitamiinin puutetta niin kuin Suomessa) ja malariasta sekä ripulista varoitellaan. Ensimmäistä lasta odottava saa hyttysverkon. Lapsilla seulotaan myös sickle cell disease eli sirppisoluanemiaa. 

Me ei vielä ihan hahmoteta myös näiden hierarkiaa täällä. Täällä on tapana nousta seisomaan kun jotkut korkeammat/arvokkaammat tulee paikalle. Ehkä opitaan tämä taito 3kk sisällä. Täällä kutsutaan näitä myös nimikkeillä kuten  täti, äiti ja sisko. 

Täällä oppii kyllä kärsivällisyyttä, hidastelua, odottelua ja oleskelua. Mielenkiintoista palata täältä Suomen täsmälliseen malliin. 

Illemmalla käväistiin meidän salilla. Oltaisiin 4 euron hintaan saatu myös ohjaus, koska ne luuli, ettei osata käydä salilla. Kesken meidän circuit-treenin, joku nainen tuli meidän kanssa small talkkia juttelemaan ja treenin lopuksi mies, joka oli ehdottanut meille ohjausta tuli vielä kehumaan miten treenataan. 😂 Täällä tulee kyllä urheillessa kuuma kun on se 30 astetta ja pelkät tuulettimet. 

Tiistai orpokodissa vierailua

Istuttiin aamupäivä äitiysosastolla, koska ei ollut oikein asiakkaita. Työntekijät pelailivat kännyköillänsä. Lähdettiin koordinaattorin kanssa Bethelemiin, joka on uudempi osa Temaa ja rakennettu nyt n. 20v sisään.Sinne oli melko pitkä ajomatka. Käytiin tutustumassa orpokotiin tai ne ei kutsu niitä lapsia orvoiksi ettei tulisi stigmaa. Mennään sinne varmaan marraskuussa muutamaksi viikoksi. Pitää vielä selvittää päivämäärät. Siellä on vähän päälle 80 lasta, jotka on 0,5-16 vuotiaita. Kertoilen varmaan siitä sitten lisää, kun ollaan siellä harkassa! 

Koordinaattori esitteli meille vielä sairaalan tontin, jonne hän meinasi rakentaa bilekeskuksen ja käytiin hänen automekaanikolla. Kuulema tänne tuodaan usein ulkomailla romuttuneita autoja, koska ne saa niin halvalla korjattu täällä. Hänen omakin auto on tuotu Koreasta ja ehostettu vain upouuden näköiseksi. 

Koordinaattori esitteli vielä meille bussiaseman mistä saa Cape Coastille lippuja. Meinattiin mennä sinne viikonlopun viettoon. Ihmeteltiin aluksi, missä se lippukioski on.. Se kioski olikin kuvassa oleva reikä, josta mies huuteli meille. 

Lippukioski

Lounaaksi syötiin Banku and okro stewta, joka oli kyllä huonoin ruoka mitä olen täällä syönyt. Banku tehdään maissijauhoista ja se oli tosi kitkerää. Okro stew oli hyvin limaista. Myyjä antoi puoleen hintaan varmaan kun saatiin syötyä niin vähän. No nyt on testattu eikä tarvitse toiste kokeilla! 

Illemmalla käytiin katselemassa taas lähimaaston "market-aluetta" ja kauppoja. Vaatteet ovat yllättävän kalliita täällä. Esimerkiksi kaupassa olevat paidat voivat olla n. 20e. Kadulta voi kuulema ostaa halvemmalla ja tinkiä hinnoista. 

Tälläisiä kioskeja on joka nurkassa täällä. Kuulema niissä voi pelailla uhkapelejä. Ehkä sijoitammekin opintotuet näihin? 

Keskiviikkona leikkaussalissa 

Keskiiviikkona oltiin klo 8 maissa äitiysosastolla. 1 hoitaja oli tullut jo paikalle. Sielläkin osastolla seinälle lukee ohjeet, että hoitajien kuuluisi olla jo klo 7:30 paikalla. 

 Saatiin  kuulla aamulla, että päästään näkemään keisarinleikkaus. Eikun vaihtamaan ylisuuria leikkauskuteita päälle. Täällä sai (yllättäen) odottaa varmaan tunnin, että lääkäri ilmaantui. Mie jo mietin ennen leikkauspuolelle lähtöä Fannylle, että pökerrynköhän saliin. 

Hiukan isot vaateet saatiin ja vielä nauratti kun en tiennyt tulevasta!

No itse operaatio olikin liian rajunnäköinen miulle. En kestänyt sitä repimistä ja rusahtelua. Syödään myös aamuisin tosi vähän, täällä on kuuma eikä tuuletus ole kummoinen ja suojamaski  takaa ei saa kunnolla happea.. Tajuhan siinä meinasi lähteä. Lepuuttelin sellaisella potilaspedillä ja välillä kurkin miten se operaatio sujuu. No tällä reissulla varmistui, että en halua työllistyä leikkaussalissa. 

En kyllä itse mielellään täällä menisi leikkaukseen. Hygienia ei ole niin justiinsa täällä, mitä Suomessa. Jos on naimisissa niin saa pitää sormuksia leikkauksen aikana eikä ole niin tarkkaa missä alueella hoitajat kulkevat. Puolet hoitajista leikkaussalissakin whatsappaili ja joku katsoi youtube videoitakin. Anestesiahoitaja halusi ottaa meidän kanssa kuvan ennen leikkausta ja muut hoitsut kesken leikkauksen. 

En pyörtynyt, mutta ruokahalu oli kateissa. Selviytymisen kunniaksi pizzaa ja kokista!
  Paikallinen ruoka ei oikein uponut

Nää aina ihmettelee, kun me mennään lounaalle siinä 11 maissa. Nää syö kuulemma usein noin klo 10 maissa aamiaista osastolla ja sitten lounaan vasta 12-13 maissa. 

No palaillaan ensi viikolla, kun päässään takaisin arkirytmiin!