Ensi päivien kuulumisia

Perjantaina lennettiin Suomesta Lissabonin kautta tänne. Meillä oli noin 7 tuntia välilasku niin kerettiin käydä Lissabonissa lounaalla ja jälkiruoka jädeillä. Ghanassa oltiin klo 22 pintaan.

Lissabonin kujilla ettimässä ruokaa vanhassa kaupungissa

Maahan tulo oli kyllä aikamoinen sirkus. Ennen en ole yhtä epäorganisoidussa viisumin tarkastuksessa ollut. Kaikki säntäilivät vähän minne sattuu ja ohjaus oli aika heikkoa. Meistä otettiin yksilövalokuvat sekä porukkavalokuva. Piti täyttää yhteensä 3 eri lappua sekä virkailija kyseli mitä teemme täällä, olemmeko olleet täällä ennen yms. Ghanan viisumi on myös jännä, kun meille myönnettiin 3kk viisumi hakiessa, mutta täällä sanottiin, että 2kk jälkeen on anottava jatkoaikaa.

Meidän host Abigail tuli onneksi vastaan, niin ei tarvinnut yksin seikkailla pimeästä Accrasta Temaan! Käytiin heti kentältä hakemassa rahaa ja vähän nettiaikaa puhelimiin. Ei olla vieläkään jaksettu hommata puheaikaa ja kallistahan se Suomeen olisi soitella. Netti toimii niin ja näin. Varsinkin videoita on haasteellista ladata.

Perjantaiyönä saatiin heti esimakua Ghanan liikenteestä. Täällä ajetaan samaan tapaan kuin Aasiassa eli miten sattuu ja turvavöitä ei käytetä. Ensimmäisenä iltana itsellä iski paniikki mihin olen tullut, mutta varmaan väsymys ja matkustaminen laukaisivat. Heti lauantaina oli mieli parempi ja joka päivä sopeutuu paremmin!

Meidän kämppä on tosi kiva ja siisti. Meillä on erillinen asunto, missä keittiö, kylppäri, oleskelutila ja molemmilla omat huoneet. Omat kommervenkkinsähän täällä on. Pyykinpesukone on rikki (joten nyrkkipyykillä mennään), liesi toimii kaasulla, vesi on kylmää eikä sitä tule aina. Ensimmäinen vesikatko oli jo 12h kuluttua, kun oltiin tultu. Sähkökatkoksia ei ole vielä ollut! 

Hyttysverkon viritystä. Perheen äidillä oli juuri viikko sitten malaria enkä itse haluaisi sitä

Viikonloppua vietettiin täällä Temassa. Lauantaina purettiin vaan laukkuja, aseteltiin hyttysverkko ja meille esiteltiin kulmia. Meille ohjattiin kuinka liikkua kaupalle, hedelmäkaupalle, leipäkaupalle sekä vesikaupalle. Ei ole yhtä helppoa tuo kaupassa käyntikään niin kuin Suomessa..

Oltiin vähän vielä sekaisin aikaerosta, joka on 3h tällä hetkellä. Herättiiin kirjaimellisesti kukon laulun aikaan (lähistöllä vaeltaa hirveästii kukkoja sekä kanoja). Täällä on mahdotonta nukkua ilman korvatulppia, koska vähän väliä soi musiikit, kukko tai lapsi huutaa jne. Sunnuntaina meidän viereinen helluntalaiskirkko aloitti klo 7 laulamisen ja musisoinnin. Saarnat kestivätä klo 12:30 asti, kun oltiin juuri lähdössä kävelylle. 

Naapurikirkko

Käveltiin lähistöllä katselemassa millainen alue on. Täällä on erilainen tervehtimiskulttuuri ja tosi monet tervehtii sekä huutelee meille. Varsinkin lapset tosi usein huutelee meitä obroneiksi, mikä tarkoittaa meitä valkoihoisia. Kävelyllä tuntui kuitenkin, ettei kukaan tullut häiriköimään liiaksi ja saatiin ihan rauhassa olla lähipubissa oluilla. 

Katumaisemaa

Maistettiin viikonloppuna meidän host perheen äidin tekemää jollof-riisiä sekä jamssia! Vielä on kyllä monenlaisia paikallisia herkkuja testaamatta.

Jamssia ja kanaa. Lähipäivinä tuntunut, että kasvisruokailijan on vaikea löytää hyvää ruokaa.. Olisi pitänyt tuoda yksi soijarouhepussi! 

Ensimmäinen päivä Narh Bitassa

Meidän supervisor tuli tismalleen ajallaan klo 9 paikalle! Käytiin lävitse meidän harkkaa ja katsottiin papereita lävitse. Sitten kierrettiin eri osastoja. Narh bita on yksityinen sairaala ja siellä on mm. naisten, miesten ja lasten osasto, synnytysosasto, leikkausosasto, päivystys, laboratorio, poliklinikka, neuvola/terveydenhoitajan vastaanotto, työterveys sekä sairaanhoitajien koulu. Tiistaina tai keskiviikkona me alotetaan meidän harjoittelu äitiysosastolla. Jänskää!

Käytiin autolla ajelemassa ympäriinsä. Meille näytettiiin kaupungiin parhaat kahvilat, kuntosalit sekä uima-altaat. Käytiin myös katsomassa Social service ja julkinen sairaala, joihin me haetaan osaksi harjoittelua. Täällä menee välillä vähän jo paapomiseksi vieraanvaraisuus ja meidän harkkaohjaaja jo meni meidän puolesta kyselemään turisti-infoon, että missä olisi meille parhaat safarit ja kuinka päästäisiin sinne. Hän myös muutenkin sanoi, että voisi viedä meitä mahdollisesti jonnekkin retkikohteisiin.

Vähän erilainen perehtymispäivä Suomeen verrattuna, mutta todella paljon tuli uutta tietoa kyllä ja olin aika poikki päivän päätyttyä. Varmaan kuumuuskin verottaa. Kotimatkalla ei sitten löydetty paikkaa, mistä olisi hyvä napata taksi ja ajateliin sitten kävellä kotiin. No eksyimme sitten 1,5 tunniksi.. Täällä on se haastavaa kun kaduilla ei ole nimiä eikä tunnisteta vielä jokaista taloa. Temassa alueita kutsutaan Communityiksi ja niiden rajat pitäisi vaan jotenkin muistaa. Meidän Maps-sovelluksetkaan eivät toimineet. Lopulta oltiinkiin kävelty ympyrää sairaalalle ja päädyttiinkin vain ottamaan taksi kotiin. Tietysti juuri sinä päivänä kun eksyttiin oli kauhea auringonpaiste ja eikä oltu syöty lounasta.

Ensimmäinen päivä osastolla:

Aamulla toinen koordinaattori ei vaivaantunut paikalle ja toinen tuli myöhässä 30min. Paperihommien jälkeen päästiin jo osastolle. Päivä osastolla oli hyvin hidatempoinen ja ei päästy vielä tekemään mitään. Aamulla oli ollut klo 5 maissa synnytys, mutta kun me oltiin paikalla niin ei tapahtunut mitään. Katsotaan, jos päästäisiin loppuviikosta tekemään enemmän!

Menossa osastolle

Saatiin paikallista mehua osaston hoitajilta. Uutettu jostain kukasta sekä sisälsi mausteita mm. pippuria ja inkivääriä

 Täällä on tänään ollut aamusta iltaan vedet katkolla ja nettikin itsellä pätkinyt vähän väliä. Katsotaan miten lähtee tämä blogin kirjoitus, jos on yhtä haastavaa aina netin kanssa! Ei meinaa suomalaisen hermot kestää huonoa nettiyhteyttä.

Terkut täältä! Tässä meidän kotikulmat