Kolmas harjoitteluviikko takana

Tällä viikolla olen huomannut, että kulttuurishokin kuherrusvaihe on ohi. Nykyistä tilannetta kuvastaakin aika hyvin wikipediasta lainattu teksti:

“Šokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.”

Aloitinkin tällä viikolla jo listailemaan asioita, jotka ovat Suomessa hyvin ja mitä arvostan. Epäilen, että lista on melko pitkä kun palataan Suomeen.

Kotikadut iltalenkillä

Harjoitteluviikko lastenosastolla ja neuvolassa

(lopussa kirjoittelen taas vapaa-ajasta) 

Cape coastin jälkeen tulikin pehmeä paluu arkeen.. Meille oltiin sanottu, että tulkaa maanantaina terveysasemalle. Kukaan ei ollut varmaan muistanut, että on pyhä päivä eikä ketään ollut paikalla. Maanantaina oli Founders Day eli ensimmäisen presidentin muistopäivä. Kaduilla huomasi kyllä, ettei porukkaa ollut samalla tavalla liikenteessä vaan oleskeli kotosalla.

Palattiin siis kämpille ja päätettiin käyttää pyhäinpäivä hyödyksi. Siivottiin sekä nyrkkipyykattiin. Pyykkaamiseenkin menee tovi aina ilman pesukonetta. Myöhemmin palkittiin itsemme kyllä hotellin uima-altaalla käynnillä. Täällä on vaan ärsyttävä kun kaikkialla saa huomiota vaikka ei jaksaisi. Aina kävellessä jonnekkin ja jopa hienomman hotellin uima-altaalla. Välillä on kiva laittaa kuulokkeet kävelyllä ja kävellä omassa rauhassa huomiomatta muita. Ollaan mietitty tottuuko tähän ikinään. 

Nyrkkipyykkiä. Kuvassa näkyy myös sammiota,
 joihin varataan vettä vesikatkojen varalle.

Allaspäivä

Juomaveden hakemista. Alle euron maksaa tälläinen iso kasa vettä

Tiistaina koettiin ensimmäinen kunnon sähkökatko. Oltiin juuri tultu salilta kun valot lähti. Piti otsalampun valossa nyrkkipyykata, käydä suihkussa sekä kokata. 

Läheinen sali

Otsalampun valossa nyrkkipyykkiä

Tiistaina aloitettiin lasten osastolla, joka on todella hiljainen. Oltiin ti-to siellä ja tuntui, ettei jäänyt oikein mitään käteen osastolta. Vanhemmat hoitavat lapsensa syömiset, pesut yms. Hoitajille jää vain vitaalien ottaminen, lääkehoito ja kirjaus. Täällä hoitajamitoitus on myös aivan eri. Esim yhdessä vuorossa oli 3 hoitajaa, 3 opiskelijaa ja 1 avustaja. Potilaita oli vain 3. Osa hoitajista on päättänyt käyttää ajan hyödyksi ja nukkuu työpaikalla potilasvuoteissa. 

Hyttysverkko sumentaa kuvaa, mutta maiseaa lastenosastolta
Lastenosasto on 3. kerroksessa, koska lapset on helpompi kantaa yläkertaan kuin aikuiset.
Sairaalassa ei siis ole hissejä.

Täällä eniten hoidetaan lapsilla malariaa. Nähtiin lisäksi potilaita, joilla sirppisoluanemia, sepsis, vatsaongelmia, korvatulehdusta ja palovamma. Me ei olla uskallettu täällä kanyloida, koska suonia ei meinaa nähdä millään. Muutenkin aseptiikka on eriä kuin suomessa. Samaa neulaa käytetään useasti, jos heti ei onnistu. Neulat pyörivät kipossa, jossa säilytettiin roskiakin ja yksikin ruisku pyöri vauvan vuoteessa avoimena ennen kuin neste laitettiin kanyylista sisään. Osa lapsista tuntuu myös pelkäävän meitä.Varmaan kun näytetään erilaisilta mihin he ovat tottuneet. Lastenohjaus on myös erilaista kuin suomessa. Särähti korvaan kun eräs äiti totesi 2v lapselleen hakkaavansa, jos ei lopeta itkua. 

Perjantaina vietettiin neuvolassa, jossa tulvi äitejä ja vauvoja ovista ja ikkunoista toisin kuin lastenosastolla. Varmaan kun maanantaina oli ollut suljettuna pyhäinpäivän vuoksi. Suomalainen ei voi vieläkään ymmärtää tätä epäjärjestelmällisyyttä, joka hidastaa toimintaa. Päästiin osallistumaan enemmän kuin viime kerralla ja ohjaajamme sanoi, että päästäisiin jopa jo ensi maanantaina tekemään ilman ohjausta pikkuaskareita esim punnitsemaan ja merkkaamaan painoja. Täällä punnitessa lapselle laitetaan punnituspuku ja vauva ripustetaan puntariin/mittariin siitä puvusta. Eräällä vauvalla kerkesi jo käydä neuvolassa vahinkokin punnituspuvussaan ja kaikki talloivat sitten virtsassa ympäri salia. 

Me ei olla uskallettu enään harkkapaikan lähellä testailla erikoisempia ruokia ja ollaan syöty kontomirea tai linssikastiketta. Paikalliset syövät ruoat käsin ja kun syövät tai juovat jotain, niin he toteavat aina meille: "you are invated", joka kuulostaa erikoiselta suomalaisen korvaan. Ruoka myös yleensä haetaan työpaikalle muovipusseihin pakattuna eikä missään rasioissa. Joinain päivinä vähän päälle 30 astetta on tuntunut paljon pahemmalta ja ennusteen mukaan  37 asteelta. Tuntuu, että hiki valuu edes lounasta syödessä. 

Tältä näyttää kun suomalainen on syönyt lounaan helteessä

Lauantaina turisteilua Aacrassa

Viime kerralla meidän turistikierros Accrassa jäi hyvin lyhyeen, koska päädyttiin valokuvauksiin mukaan. Nyt mentiin Uberilla Jamestowniin eli "vanhaan Accraan" , josta aloitettiin turistikävelymme. Uberinkin ottamisessa oli haasteet. 2 kuskia sanoi, ettei voi viedä meitä määränpäähän, koska maksamme luottokortilla eikä heillä ole rahaa bensaan. No sovittiin toisen kanssa, että maksamme pimeänä ilman sovellusta niin pääsimme kohteeseen vihdoin. 

Jamestownin majakalla taas

Jamestownin majakan luona meiltä olisi pyydetty rahaa päästä rannan tuntumaan eikä jaksettu jäädä tivaamaan siihen vaan lähdettiin eteenpäin. Muutenkin Jamestownissa on paljon lapsia ja oppaita pyytämässä rahaa. Käveltiin söpöön Jamestown cafeen ensimmäiseksi ja käytiin vilkaisemassa nopeasti viereinen Usher fort. 

Söpö kahvila Jamestownissa. Hienosti sisustetut paikat ovat täällä harvassa

Kahvilan jälkeen käytiin Accran isoimmalla market alueella Makola marketissa. Pitää ottaa ensi kerralla videota ja kuvia sieltä. Se on aivan kauhea härdelli. Ihmisiä, autoja ja kojuja joka suunnassa. Muutenkin Accrassa liikkuminen osassa alueilla on oma haasteensa, koska kadut ovat Temaa vilkkaampi eikä liikennevaloja oikein ole. 

Kirjoissa on suositeltu opasta alueelle, ettei eksyisi. No me eksyimme kahdestaan muurien sisällä olevalle ruoka-alueelle. Alueella oli kaikkenlaisia teurastettuja eläimiä, eläviä rapuja ja ties mitä kaikkea myynnissä. Haju oli myös aivan hirveä. Löydettiin onneksi muurien sisältä ulos. Makola marketin luona oli tosi kivoja kojuja, missä oli myynnissä vaatteita, jotka taisi olla second hand tuotteita. Toivottavasti löydettäisiin sinne uudestaankin. 

Sitten käytiin Kwame Nkrumahin eli Ghanan ensimmäinen presidentin muistopuistossa. Eli sen presidentin, jota juhlittiin ja muisteltiin juuri maanantaina. 

Puiston jälkeen käveltiin Kwame Nkrumahin rakennuttamalle Black star gatelle. Kiivettiin ylös, josta näki hyvin itsenäisyydenaukiolle. Ghana itsenäistyi 1957 Kwame Nkrumahin johdolla. 

Black star ja Ghanan motto: Freedom and justice

Maisemia ylhäältä

Accran urheilustadion ylämaisemista

Itsenäisyyden aukio maan tasalta. Kuvasta näkee taas kuinka hyvin täällä pidetään luonto puhtaana

Ei oltu syöty kuin aamupala ja kello alkoi jo olemaan klo 17, joten suunnattiin Osuun. Osu on tunnettu muun muassa rafloista yöelämästä ja Osu castlesta. Tällä turistikierroksella jäi käymättä linnassa, jolla on samanlainen historia kuin Cape coastin linnalla. Suunnattiin vain syömään ja Koala-supermarkettiin ostamaan tarvikkeita, joita ei olla Temasta löydetty. 

Olin lukenut Osun Koala supemarketista ja siellä olevata tummemmasta leivästä.
Kauppa oli normaalia kalliimpi, mutta olihan se haettava leipää testiin.
Varsinkin kun löytyi Katen leipää!

Sunnuntaina vierailu Mega Churchissa

Oon aivan poikki nyt kun kirjotan tästä. Oltiin yli 4h kirkossa. Kuulema ei aivan ihan yhtä pitkiä yleensä ole nämä. Käytiin meidän host perheen tyttären kanssa helluntailais-karismaattiseen liikkeeseen kirkossa (jos ymmärsin oikein :D. Täällä taitaa olla noin 60% kristinuskoskossa ja suurin osa helluntalaisia. Muutenkin uskonnot näkyy ja kuuluu tässä maassa. Vähän väliä soi jokin uskonnollinen musiikki, autoissa ja kaupoissa on uskontoon liittyviä lauseita ja esim meidänkin työharjoittelupaikka on kristinuskonnollinen. 

 Tosiaan kirkossa oli ihan kunnon bändi ja tuntui kuin olisi ollut elokuvassa. Porukka tanssii, hyppii ja laulaa kirkossa aivan täysiä. Herkkäkuuloisen kannattaa ottaa korvatulpat mukaan, koska bändillä oli kitarat, rummut yms. Meillä sattui hyvä tuuri ja eräs pariskunta meni naimisiin tänään. Nähtiin samalla englanniksi valat ja kuinka ghanassa seremonia on koko kirkon väen edessä.

 Osa papin saarnoista oli erikoista kuultava länsimaisesta tasa-arvoisesta maasta tulevalle naiselle. Naisen asemaa käytiin useasti lävitse saarnoissa. Muutenkin puheet olivat hyvin erilaiset kuin suomessa. Pappi heitti vitsejä välillä sekä puhui todella kovalla tunteella asioista. 

Kolehdin keruuta tapahtui myös useammin kuin olen tottunut. Kaksi kertaa pyydettiin kirkolle kolehtia ja kerran hääparille. Kesken messun myytiin kirjoja, joita pappi esitteli ja pyydettiin kirkolle lahjoittajia. 

Jumalanpalveluksen loppupuolella uusien tulokkaiden piti nousta seisomaan ja osa tuli meidät toivottamaan tervetulleeksi. Myöhemmin meidät uudet kerättiin huoneeseen, jos meitä pyydettiin jäseniksi. Itse en ole kertonu kirkosta eroamisestani täällä. Paljon helpompi vain sanoa olevansa kirkossa jo, niin kukaan ei ole käännyttämään. 

Vaikka 4 tuntia kuumuudessa ja huonossa ilmastoinnissa olivatkin raskaat, niin oli kyllä hieno ja ennen näkemätön tilanne! 

Kirkko, jossa käytiin.
En kehdannut ottaa kuvia jumalanpalveluksesta tai häistä, vaikka muut ottivatkin. 

Toivottavasti ensi viikolla alkaisin sopeutumaan tähän kulttuurishokkiin ja ei pikkuasiat ärsyttäisi enää niin paljoa. Työharjoittelussa tämä viikko on tuntunut paljon raskaammalta, kun pienetkin asiat ja kommentit ärsyttävät. Katsotaan jos päästään ensi viikolla leikkuriin ja toivotaan, etten pyörry joka päivä!