Toinen harjoitteluviikko

Kirjoittelen nyt keskiviikkona jo tämän viikon harkasta, koska ollaan lähdössä huomenna Cape Coastille töistä suoraan. Katsotaan, jos ois nättejä maisemia ja jaksais siitä tehdä erillisen postauksen!

Maanantai neuvolassa

Perjantaina meitä pyydettiin tulemaan maanantaina klo 7 neuvolalle. Ajateltiin, ettei pidetä kiirettä maanantaiaamuna ja oltiin perillä vast 7:15. Ensimmäiset työntekijät tulivat kuitenkin vasta klo 8 jälkeen.. Kuulema viikonloppuna olivat tehneet töitä ja olivat väsyneitä. Yleensä terveyskeskuksen pitäis kuulema aueta 6:30-7.. Noh African time on mitä on.

Suomalaiset saa odotella aina

Suomalaisen on vaikea ymmärtää tätä systeemiä ja kaaosta. Ensimmäiset asiakkaat olivat klo 8:30 jo jonottamassa, kun työntekijät vasta lakasivat lattioita ja laittoivat pöytiä kasaan. Täällä ei ole tosiaan ajanvarausta, vaan tullaan paikalle ja odotellaan kun pääsee. Tuntui, että melkein kaikki asiakkaista tuli vielä samaan aikaan jonottelemaan. 

Terveysaseman kokoamista aamulla. Pöydän ääressä kirjaamista ja asakkaitten ohjaamisa.
 En tiedä miksi nämä aina kannetaan yöksi koppiin ja sitten takaisin?

Odottelupaikat

Täällä ei myöskään käytetä tietikoneita, joten länsimaalaisena outoa katsoa näiden toimintaa ja "kirjanpitoa" . Yhteen vihkoon laitetaan tukki miehen kirjanpidolla mm. Onko lapsi minkä ikäinen, rekisteröity yms. Ei ihan tajuttu miksi tämä vihko on edes olemassa? Toiseen vihkoon merkkailtiin rekisteröityjen tietoja. Mittaukset merkattiin taas vanhempien tuomaan neuvolavihkoon, jonka perhe saa kotiin. 

Kirjanpitoa asiakkaiden omiin vihkoihin sekä tukkimiehen päiväkirjaa millaisia asiakkaita on käynyt

Samoin työskentely vaikuttaa tosi sekavalta suomalaisen silmiin. Yksi hoitaja punnitsee, toinen merkkaa tukkimiehen kirjanpitoon, kolmas neuvolavihkoon, neljäs haastattelee/neuvoo äitiä ja viides antaa tarvittavia rokotteita. Kaikki tapahtuu yhdessä isossa tilassa, muuten mutta painon otto sermin takana ja rokotteiden anto pienessä huoneessa. Suomalaisessa systeemissä on tottunut, että terveydenhoitajalla on oma vastaanotto, missä saa helposti kaiken hoidettua. 

Nämä käyvät kuulema 2 ensimmäistä vuotta 1kk välein punnituksissa. Mikä on kyllä hyvä, että huomaa aliravitsemuksen nopeasti. 2 vuoden jälkeen käynnit on vain 3kk välein. 

Täällä on myös joitain tauteja mistä varoitellaan eri tavalla kuin Suomessa. A-vitamiinia annetaan jo pienestä pitäen (eipä ole täällä d-vitamiinin puutetta niin kuin Suomessa) ja malariasta sekä ripulista varoitellaan. Ensimmäistä lasta odottava saa hyttysverkon. Lapsilla seulotaan myös sickle cell disease eli sirppisoluanemiaa. 

Me ei vielä ihan hahmoteta myös näiden hierarkiaa täällä. Täällä on tapana nousta seisomaan kun jotkut korkeammat/arvokkaammat tulee paikalle. Ehkä opitaan tämä taito 3kk sisällä. Täällä kutsutaan näitä myös nimikkeillä kuten  täti, äiti ja sisko. 

Täällä oppii kyllä kärsivällisyyttä, hidastelua, odottelua ja oleskelua. Mielenkiintoista palata täältä Suomen täsmälliseen malliin. 

Illemmalla käväistiin meidän salilla. Oltaisiin 4 euron hintaan saatu myös ohjaus, koska ne luuli, ettei osata käydä salilla. Kesken meidän circuit-treenin, joku nainen tuli meidän kanssa small talkkia juttelemaan ja treenin lopuksi mies, joka oli ehdottanut meille ohjausta tuli vielä kehumaan miten treenataan. 😂 Täällä tulee kyllä urheillessa kuuma kun on se 30 astetta ja pelkät tuulettimet. 

Tiistai orpokodissa vierailua

Istuttiin aamupäivä äitiysosastolla, koska ei ollut oikein asiakkaita. Työntekijät pelailivat kännyköillänsä. Lähdettiin koordinaattorin kanssa Bethelemiin, joka on uudempi osa Temaa ja rakennettu nyt n. 20v sisään.Sinne oli melko pitkä ajomatka. Käytiin tutustumassa orpokotiin tai ne ei kutsu niitä lapsia orvoiksi ettei tulisi stigmaa. Mennään sinne varmaan marraskuussa muutamaksi viikoksi. Pitää vielä selvittää päivämäärät. Siellä on vähän päälle 80 lasta, jotka on 0,5-16 vuotiaita. Kertoilen varmaan siitä sitten lisää, kun ollaan siellä harkassa! 

Koordinaattori esitteli meille vielä sairaalan tontin, jonne hän meinasi rakentaa bilekeskuksen ja käytiin hänen automekaanikolla. Kuulema tänne tuodaan usein ulkomailla romuttuneita autoja, koska ne saa niin halvalla korjattu täällä. Hänen omakin auto on tuotu Koreasta ja ehostettu vain upouuden näköiseksi. 

Koordinaattori esitteli vielä meille bussiaseman mistä saa Cape Coastille lippuja. Meinattiin mennä sinne viikonlopun viettoon. Ihmeteltiin aluksi, missä se lippukioski on.. Se kioski olikin kuvassa oleva reikä, josta mies huuteli meille. 

Lippukioski

Lounaaksi syötiin Banku and okro stewta, joka oli kyllä huonoin ruoka mitä olen täällä syönyt. Banku tehdään maissijauhoista ja se oli tosi kitkerää. Okro stew oli hyvin limaista. Myyjä antoi puoleen hintaan varmaan kun saatiin syötyä niin vähän. No nyt on testattu eikä tarvitse toiste kokeilla! 

Illemmalla käytiin katselemassa taas lähimaaston "market-aluetta" ja kauppoja. Vaatteet ovat yllättävän kalliita täällä. Esimerkiksi kaupassa olevat paidat voivat olla n. 20e. Kadulta voi kuulema ostaa halvemmalla ja tinkiä hinnoista. 

Tälläisiä kioskeja on joka nurkassa täällä. Kuulema niissä voi pelailla uhkapelejä. Ehkä sijoitammekin opintotuet näihin? 

Keskiviikkona leikkaussalissa 

Keskiiviikkona oltiin klo 8 maissa äitiysosastolla. 1 hoitaja oli tullut jo paikalle. Sielläkin osastolla seinälle lukee ohjeet, että hoitajien kuuluisi olla jo klo 7:30 paikalla. 

 Saatiin  kuulla aamulla, että päästään näkemään keisarinleikkaus. Eikun vaihtamaan ylisuuria leikkauskuteita päälle. Täällä sai (yllättäen) odottaa varmaan tunnin, että lääkäri ilmaantui. Mie jo mietin ennen leikkauspuolelle lähtöä Fannylle, että pökerrynköhän saliin. 

Hiukan isot vaateet saatiin ja vielä nauratti kun en tiennyt tulevasta!

No itse operaatio olikin liian rajunnäköinen miulle. En kestänyt sitä repimistä ja rusahtelua. Syödään myös aamuisin tosi vähän, täällä on kuuma eikä tuuletus ole kummoinen ja suojamaski  takaa ei saa kunnolla happea.. Tajuhan siinä meinasi lähteä. Lepuuttelin sellaisella potilaspedillä ja välillä kurkin miten se operaatio sujuu. No tällä reissulla varmistui, että en halua työllistyä leikkaussalissa. 

En kyllä itse mielellään täällä menisi leikkaukseen. Hygienia ei ole niin justiinsa täällä, mitä Suomessa. Jos on naimisissa niin saa pitää sormuksia leikkauksen aikana eikä ole niin tarkkaa missä alueella hoitajat kulkevat. Puolet hoitajista leikkaussalissakin whatsappaili ja joku katsoi youtube videoitakin. Anestesiahoitaja halusi ottaa meidän kanssa kuvan ennen leikkausta ja muut hoitsut kesken leikkauksen. 

En pyörtynyt, mutta ruokahalu oli kateissa. Selviytymisen kunniaksi pizzaa ja kokista!
  Paikallinen ruoka ei oikein uponut

Nää aina ihmettelee, kun me mennään lounaalle siinä 11 maissa. Nää syö kuulemma usein noin klo 10 maissa aamiaista osastolla ja sitten lounaan vasta 12-13 maissa. 

No palaillaan ensi viikolla, kun päässään takaisin arkirytmiin!