Jaanan ja Aleksin harkkapaikat

Torstaina heti aamusta tuli aika koominen näky vastaan kun after party lehmä lontusteli kulman takaa. Rankan juhlimisen jäljiltä lehmä tuli aika huojuvin askelin, kukkaseppeleet kaulassa, maha kurassa ja edellisen päivän maalit naamassa. Tihar-viikko on siis käynnissä ja edellisenä päivänä oli ollut lehmien päivä niin sen jäliltä lehmä oli vähän ränsistynyt.

After party cow

Lähettiin porukalla tutustumaan Aleksin harjoittelupaikalle päihdekuntoutuskeskukseen Sangati extended care centeriin. Meille esiteltiin tilat ja kerrottiin keskuksen toiminnasta. Rakennus oli aika iso kaksikerroksinen, jossa oli pari huonetta täynnä asukkaiden kerrossänkyjä. Alue oli aidattu, ettei asiakkaat pääsisi karkaamaan. Vahtivuoroissa on myös aina pari henkilöä. Juuri pari viikkoa sitten Aleksi kertoi, että joku oli karannut sieltä ja tuotu takaisin. (Meillekkin kerrottiin, että joku oli koittanut hypätä kakkoskerroksesta ja oli murtanut jalkansakkin siinä ryminässä).  Toiminta perustuu periaatteessa vapaaehtoisuuteen, mutta kun siihen sitoutuu niin asiakkaan on asuttava siellä 4-6kk eikä talosta saa lähteä pois. Ajan kuluessa voi kuitenkin ansaita luottamusta ja saada esimerkiksi luvan käydä kaupassa. Perheenkin on sitouduttava tähän, koska on perhepäiviä jolloin perhe tulee paikalle juttelemaan. Työpaikan henkilökunta vaikutti tosi mukavilta ja kertoivatkin paljon meille toiminnasta! Henkilökunta on itsekin ollut aikaisemmin päihteidenkäyttäjiä. Osa heistä asuu asukkaiden kanssa samassa talossa. Kuntoutuskeskuksessa vaikutti olevan monipuolista toimintaa, akupunktiota, terapiat ja erilaisia oppitunteja/luentoja.

Sangati extended care center

Me opetimme ohjaajille Yazzia ja jätettiin se peli sinne, että he voivat myöhemmin asiakkaiden kanssa pelata sitä yhdessä. Ruokailun jälkeen loman kunniaksi oli kilpailut. Asukkaat oli jaettu neljään joukkueseen ja oli erilaisia kilpailuita mm. säkkihyppelyä, juoksemista lusikka suussa, missä piti pysyä hedelmä.  Yksi todella mieleenpainuva hetki oli kun eräs asukas, joka sairastaa tuberkuloosia sekä hiviä ja  keskukseen tullessa ei edes ollut kävelykunnossa, voittikin hedelmän kuljetuksen lusikalla. Muut hätiköivät ja tiputtivat hedelmänsä maahan, mutta hän hitaasti ja hatarin askelinsa pääsi maaliin asti tiputtamatta hedelmää! Hän sai raikuvat aplodit ja kilpailun lopuksi vielä erityismaininnan. Vaikutti muutenkin, että asukkailla oli tosi hauska päivä!

Meidät pyydettiin jäämään hetkeksi head countingiin asti (asukkaat lasketaan aina aamuin ja illoin), mutta nepalise time on mitä on.. Joten joimme teetä ja odottelimme todella pitkään. Ei oltu varauduttu niin pitkään ulkona olemiseen, joten kylmä kerkesi tulla ilman takkia seisoskellessa. Täällä tosiaan "it happens when it happens" -motto on osuva melkeinpä kaikkeen. Ikinään ei voi olla varma aikatauluista ja saa venailla. :D Vieraiden eli meidän nimetkin huudettiin illan head countingissa ja sen yhteydessä jaoimme palkinnot asukkaille eli keksejä ja tupakkaa.

Meidän majapaikan isäntä oli itsensä juhlimispäivän kunniaksi tilannut meidän taloon bändin, mutta me missattiin jamit kun vähän venyi duunipäivä. Saatiin myös tietää, että mitä koristeellisempi ovi niin se kertoo vauraudesta Nepalissa. Meillä oli aika hienot tihar-maalaukset pihassa ja on kyllä nätti ovikin! Asutaan muutenkin kyllä vissiin rikkaammalla ja paremmalla alueella.

Illalla kävästiin vielä raflassa, joka olikin sattumalta sellainen missä on kuuroja/mykkiä. Kyltissä pyydettiin käyttämään viittomia tarjoilijoitten kanssa. Oli kyllä laaja menu, hyvää ruokaa, hyv asiakaspalvelu sekä kerrankin tosi siistit tilat! Hyvin harvassa on kyllä siistit ravintolat täällä.. :D Yllätyin kyllä tosi positiivisesti, että maassa jossa on tosi kova kastijaottelu sekä vammautuineilla huonot olosuhteet niin onkin tälläisiä työpaikkamahdollisuuksia.

Perjantaina lähettiin heti aamusta Jaanan työharjoittelupaikkaan maaseudulle Godawariin, joka on Jawalakhelista noin 30 minuutin bussimatkan päässä. Jaana on harjoittelussa tyttölasten orpokodissa Moonlight Children's Homessa. Lapsia on tällä hetkellä 22 ja he ovat 3-15 vuotiaita. Jokaisella lapsella on oma tarinansa kuinka he ovat päätyneet orpokotiin. Sinne etsitään yhä lisää lapsia ja jokaiselle lapselle yritetään saada yksi tukihenilö, että he saavat rahallisen tuen ja  mm. mahdollisuuden koulutukseen, ruokaa. Meidän koulukin tukee kahta lasta tällä hetkellä. Moonlight Children's home on kuitenkin voittoa tavoittelematon järjestö.

Moonlight Children's home

Lasten syödessä meille esiteltiin tilat, jotka ovat todella upeat, uudet ja isot. Heillä oli myös aivan oma kanala, josta he tuottavat munia myyntiin. Kauhistuin vähän myös kun kuulin, että he kasvattavat pupuja syötäväksi.. :D

Aleksi kanalalla

Pupupaisti:(

Aamupiiri

Nepalilaista tanssia

Pidimme aamupiirin lasten kanssa, jossa Jaana esitteli englanniksi kehittelemänsä lorupussin.  Lauloimme jos sun lysti on 4 eri kieleksi: englanniksi, nepaliksi, suomeksi ja italiaksi (orpokodissa on tällä hetkellä 2 italialaista vapaaehtoistyöntekijää) ja lapset esittivät meille opettelemansa suomalaisen ihhahhaa laulun. Lisäksi he tanssivat nepalilaista tanssia sekä lauloivat Nepalin kansallislaulun. Lapset oli kyllä todella suloisia ja taitavia! :) Meitä he kutsuivat sisterseiksi ja erästä italialaista leikkiä leikkiessämme lapset kutsuivat Aleksia vahingossa sistersiksi haha. Eivät tainneet olla aikaisemmin oppineet brother sanaa, kun naispuolisia vieraita käy suurimmaksi osaksi. :D


Ruokailun jälkeen lähdettiinkin kävelemään vuorille. Oli todella virkistävää päässä Kathmandun pölyistä pois raikkaiseen vuoristoilmaan vähän urheilemaan. Matkalla nähtiin paljon todella isoja hämiksiä (toivottavasti ei oo myrkyllisiä) ja vuohia. Monet perheet olivat pihamaalla perheensä kanssa syömässä Tiharin kunniaksi. Ylhäällä maisemat oli todella nätit, vuoret näyttivät vaikuttavilta ja sieltä näki Kathmanduun asti!

Isoja hämiksiä, iiks!

Vuohivauvoja, awww!

Oltiin matkalla katsomaan isoa kultaista buddha patsasta, jota kutsutaan Shanti Baniksi. Pyhäinpäivän takia meille tulikin koettelemus vastaan. Portinvartijalla oli vapaapäivä, joten jouduttiin kiipeämään ylemmäs ja ohittamaan aita. Jaanan housutkin vähän repesi piikkiaidan yli hyppelehtiessä!

Mie ja Shanti Ban

Myö ja Shanti Ban

Siitä sitten reippailtiin vielä botanic gardenille, joka oli onneksi auki vaikki olikin juhla. Naureskeltiin kun sinne joutui maksamaan kamerasta ja hinnastossa oli myös merkattuna monen tonnin arvoiseksi, jos halusi tehdä itsestään elokuvan siellä. :D Botanical Garden oli itselleni vähän pettymys, koska siellä ei kovinkaan paljoa ollut kasveja ja varmaan vuodenajan takia kasvit olivat vähän kuivuneet. Eikä alue näyttänyt olevan kovin hoidettu. Nähtiin kyllä todella värikkäitä lintuja ja perhosia, jeij!

Botanic Garden

Ekaa kertaa joku mies tuli pyytämään myös yhteiskuvia Aleksista. :D Naureskeltiin ku ne otti yhteiskuvia Aleksin kanassa, niin eiköhän kohta he halunneet myös meidän kanssa kuvia.. :D

Me ja randomit taas kerran

Kotiin päin matkalla ei meinattu aluksi mahtua ees minibussiin, koska oli juhlapyhä ja kaikki lähtivät tietenkin samaan aikaan kotiin päin perheittensä luota ennen pimeää. Ollaan luettu, että kuskit saattaa olla iltasin humalassa sekä tietkään ei ole kovin hyvät (siihen vielä se ettei ole katuvaloja ja kaikki ajaa miten sattuu) niin yritetään välttää pimeällä julkisella liikkumista. Saatiin just ja just survottua me neljä isoa länkkäriä minibussin takapenkille, mutta Kathmanduun päästessä älyttiin että eihän mikään kauppa tai kahvila ole auki. Ei oltu yhtään varauduttu siihen. Onneksi löydettiin yksi kahvila/bakery mistä saatiin ruokaa vielä. :) Bakeryt olivat auki nyt juhlien takia kun tosi monet on käynyt hakemassa kakkuja ja muita herkkuja kotiin.

Rukouslippuja Godawarissa

Perjantaina oli Brothers day eli päivä jolloin juhlitaan veljiä. Siskot antavat tikan (punaisen pilkun otsaan) ja violetin leilen veljelleen kaulaan. Heille toivotaan pitkää elämää ja menestystä. Kuulema jos ei ole veljeä, niin mennään miespuolisen serkku luokse juhlimaan. Päivään kuuluu myös muitakin rituaaleita mm. ympyrän tekeminen, jonka sisältä ei saa poistua kesken rituaalin. Jaanan kaveri yritti selittää meille näitä rituaaleita, mutta meni yllättäen vähän ohi taas. :D

 Lopuksi muutama kuva Godawarista:

Hups yritin kirjoitella taas lyhkäisesti onnistumatta siinä. :D Kirjottelen seuraavaks viikonlopun kuulumisia!