Viikonlopun kuulumisia

Ollaan oltu tosi laiskoja kuvien ottamisen suhteen, joten kuvituksena vaan lauantailta otettuja kuvia.

Mie Boudhanath temppelillä lauantaina

Perjantaina: Downin syndrooma koululla

Lähdin opettajien kanssa tutustumaan Downin syndrooma koululle (jos jotain kiinnostaa lisää niin: http://www.dssn.org.np/), missä Jenni ja Krista ovat työharkassa. Meen varmaan toistekkin sinne käymään nyt oli vaan tarkotuksena käydä puolen päivän visiitillä ja sitten lähteä Epsaan töihin. Aamulla ooteltiin, että lapset tuli paikalle ja alettiin jumppaamaan porukalla pihalla. Sen jälkeen oli aamupiiri, jossa venyteltiin ja jumppailtiin vähän matolla sekä oli aamurukoukset. Perjantaisin ei tehdä tehtäviä, joten oli vähän vapaampi päivä kuin mitä yleensä. Lapset piirtelivät ja lauloivat.

Lähdettiin 11 jälkeen sitten kävelemään kolmistaaan Epsalle päin. Krista ja Jenni lupas saattaa miut, etten eksy matkalla. Matkan piti kestää 10-15 minuuttia, mutta tää kolmikko ku lähti matkaa.. Eksyttiin sit porukalla ring roadin ulkopuolelle ku yritettiin etsiä jotain jokea. Kyseltiin apua, mutta kukaan ei tienny yhtään missä ollaan kun ei täällä oo mitään kadunnimiä ja tuntuu, ettei kukaan osaa hahmottaa karttoja. Saatiin myös kuulla, et ei saa ikinään esim. et onko ring road vasemmalla ja osottaa sinne suuntaan, koska jos paikallinen ei tiedä niin ne sanoo, että on se siellä, koska ne haluaa auttaa eikä niitten ylpeys kestä sanoa ettei ne tiedä. Lopulta kuitenkin joku autto meitä hahmottaan missä ollaan. Päätettiin luovuttaa ja lähteä takaisin Downin syndrooma koululle. Melkein 2 tuntia käveltiin sitten yhteensä eestakasin. :D Jotain positiivista: nähtiin uusia alueita ja tuolla päin näkyi todella hyvin maanjäristyksen jäljet ni tulipa nekin nähtyä. Siellä oli todella paljon rakennuksia, jotka oli romahtanut ja sellasia mitä oli alettu rakentamaan uusiksi.

Yritettiin poistaa Aleksin Downin syndrooma pyhällä savulla Boudhanatissa - vitsi vitsi!

Downin syndrooma koululla saatiin tosi hyvää ruokaa ja sitten lapset esittävät tosi hienon nepalilaisen kansantanssi esityksen. Haluisin laittaa tänne niistä kuvia, mutta näitten pitää kysyä ekana johtajalta lupa siihen. Ne lapset oli tosis sulosia! Meen varmaan toistekkin tonne käymään niin kerron sit varmaan enemmin ku nyt olin vaan enemmänkin tarkkailemassa.

Myöhemmin kostautu sit se eksyminen. Oltiin kaikist paahtavimpaan aikaan ulkona (vaik tääl ei nyt niin kuuma olekkaan +20-25c päivällä), mut ei syöty varmaan 7 tuntiin ja syötiin sit isot annokset kerralla. No heti ku päästiin kämpille ni päädyin sit laatoittamaan. Mia sairasteli miun kanssa. Mialla oli varmaan pahemman laatunen ruokamyrkytys ja miulla auringonpistos. Chillailtiin rauhas porukalla perjantai-ilta sit vaan.

Lauantai: lepuuttelua

Aamulla Jenni ja Aleksi oli ainoot hyvässä kunnossa olevat niin ne lähti meidän vierasta Jaana viihdyttämään Thameliin. Meillä muilla alkupäivä menikin sit vaan lepuutellessa. Illalla selvittiin sitten porukalla viereiseen ravintolaan, missä on tosi laaja ja monipuolinen menu. Tilattiin ihan sikana kaikenlaisia erilaisia snackeja porukalla. Ei kyllä ruoka mennyt oikein alas, mutta sai ainakin maistella eri ruokia monipuolisesti :D

Tuoreet kasvikset saa halviten (jos osaa tinkiä) kadulta

Sunnuntai: Boudhanath-temppeli ja eläintarha
Lähettiin todella aikaisin aamulla porukalla Boudhanath-Temppeliä kohti, joka on unescon maailmanperintökohde. Julkisilla sinne kulkeminen kesti todella pitkään meidän kämpiltä. Sisäänpääsy sinne makso 250 rupiaa eli vähän reilut 2 euroa. Boudhanath oli tuhoutunut aika paljon maanjäristyksissä. Sinne oli laitettu kuva, miltä se näytti ennen. Yläosa, eli buddhan silmät ja torni rukouslippuineen olivat poissa eikä stubaan päässyt sisään. Sinne oli tuotu jo paljon tiiliä oottelemaan jälleen pystytystä sekä oli jo rakennusmiehiä sekä vapaaehtoistyöntekijöitä paiskimassa töitä.

Kuva verrattavana miltä torni ja silmät on näyttänyt ennen ja nykyään

Kävästiin siellä roof topissa syömässä, missä oli todella kalliit hinnat (pasta-annos oli melkein 5 euroa). Käppäiltiin Boudhanathin alueella ja katteltiin kaikkia kojuja. Siellä oli tosi paljon kaikkea kivaa krääsää ja tilpehööriä turreille. Itse ostin vaan postikortteja ja magneettaja (äiti ostin jo ekan magneetin siulle, älä pelkää en oo unohtanut niitä..).


Iso rukousmylly                                    Pienet rukousmyllyt

Jeij sain onnea!

Oli hauska olla Jaanan kanssa liikkeessä kun se tietää niin paljon buddhalaisuudesta ja voi kysellä siltä kaikkea tyhmää. Siellä oli myynnissä kaikkia eri mandala-tauluja, thanga-maalauksia, rukousmyllyjä, musiikkia, käsitöitä jne. Käytiin Kristan ja Jaanan kanssa sellaisessa tilassa, missä oli iso rukousmylly mitä pyöritettiin porukalla. Käytiin myös kilisyttämässä jotain kelloa, josta saa kuulema hyvää onnea sekä osa pyöritti vielä pienempiä rukousmyllyjä. Sain myös tietää, että ne värikkäät liput mitä on monessa paikkaa täällä on rukouslippuja ja niiden alla kuulema porukka rukoilee sekä ne tuovat hyvää energiaa. 5 eri väriä kuvaa eri elementtejä: maa-, vesi-, tuli-, ilma- ja tilaelementtiä. Oon todella huono näissä termeissä ja tietämyksissä. Pitäs varmaan opiskella vähän hindulaisuutta ja buddhalaisuutta täällä kun kerrankin on. Noin 80% Nepalilaisista taitaa olla hinduja ja 9% buddhalaisia, mutta osa saattaa olla niitä molempia ja niitä kutsutaan newareiksi täällä.

Kyllä Suzukiin mahtuu!

Lähettiin siitä sit yrittää ottaa julkista, mutta ne oli ihan täynnä. Ei paljoon innostanut roikkua puoliks ulkona bussista, joten otettiin taksi. En tiiä miks kaikki autot täällä on Suzuki maruti-mallisia, ne on maailman pienimpiä ja todella vanhan näkösiä. Hypättiin sellaseen me 5 ja kuski. Ovi jäi jo auki kun lähettiin parkkipaikalta, eikä kuskit välitä kuinka monta kyytiin istuu: meitä sulloutui 4 takapenkille ja yks eteen. Mie istuin Jennin sylissä takapenkillä ja pidin tiukasti kiinni Aleksin pelkääjänpenkistä. Pelotti hiukan kruisailla tuolla ku se kuski veti vähän väliä vastaantulevien kaistalle ja turvavöitähän täällä ei käytetä. Välillä oli sellasta hiekkatietä missä oli hirveen korkeita kaivonkansia ni sai pelätä osuuko auto niihin ja pohja lähtee irti. Loppumatkasta alko jo luottamaan kuskiin eikä jännittänyt enään. Täällä liikenne on niin erilaista kun ihmiset joustaa ja tööttäillään merkeiksi kun ei oo niitä liikennevaloja.

Reppanat eläintarhassa

Selvittiin hengissä Jawalakhelille ja Mia oli herännyt kuolleista ni se tuli meidän kanssa eläintarhaan. Turisteilta se eläintarha makso 500 rupiaa eli n. 5e. Täällä on paikallisille aina tosi halvat hinnat kaikkialle ja turistit maksaa sitten paljon enemmän. Samoin myös kaikki tinkimispaikat niin kuulema kannattais mennä paikallisen kanssa, että sais halvemmalla ostokset. Itse en tykkää tukea eläintarhoja, mutta menin muitten mukana ja oli kyllä aika säälittävä paikka. Eläintarha oli pieni kooltaan ja räihnäisen oloinen. Ei nähty ketään työntekijöitä siellä ja näytti, että eläinten häkit olis todella kauan sitten hoidettu. Häkit oli todella pienikokoisia ja tosi moni eläin oli yksinään häkissä vaikka esimerkiksi virtahevot ovat laumaeläimiä. Isokokoiset korppikotkatkaan eivät mahtuneet lentämään häkissään vaikka kuinka yrittivät. Marsut olivat päässeet lisääntymään niin pahasti pienessä häkissään ja joku niistä oli saanut todella pahan näköisen tulehduksen takamukseen, että näkyi olevan ihan lihas verellä. Nojoo eipä siitä enempään.. Kävi vaan sääliksi niitä! Ei pitäisi tukea varsinkaan näitä köyhien maitten eläintarhoja kun niissä eläimiä ei hoideta kunnolla. Eläimet oli kyllä upeita, mut tuntu välil et me oltiin muute varmaan suositumpia nähtävyyksiä ku ne eläimet. :D Kuinkahan monelle kotivideolle ja kuvaan päästiin. En tiiä mikä meis on niin huvittavaa.. :D Länsimaalainen kattomassa eläimiä, WOW!

Eläintarhan nähtävyydet: länkkärit

Jaanan hyvästelyitten jälkeen käytiin kotona lepäämässä ja lähdettiin illal syömään. Oli koko päivän ollut niin hyvä olo ja löydettiin tandoori-ravintola niin innostuin sitten hitusen. Tilasin ekaa kertaa puolikkaan tandoorikanan ja vihdoin sain naan-leivän! Vedinkin sellaiset ruokaöverit, että yöllä kostautu ja olin taas heikossa kunnossa oksentelemassa. :D Pitää nyt oikeesti ottaa iisisti ja syödä usein, mutta todella pieniä annoksia sen ruokamyrkytyksen/auringonpistoksen jäliltä. Miulla ei tuntunut ruokamyrkytykseltä vaan ruokaövereiltä, mutta Jenni sai todella pahan ruokamyrkytyksen sinä iltana. :( Meistä neljä viidestä on nyt viikon sisää kärsinyt jonkinmuotoisesti ruokamyrkytyksen.. En tiiä ollaanko oltu vähän lepsuja hygienian suhteen, käyty vähän liian katupaikoissa syömässä, eikö maha oo tottunut tälläseen vai ollut vaan huonoa tuuria kaiken suhteen.

Jaana sai siunauksen temppelillä

Maanantai: saikkua pukkaa

Jennillä ja Kristalla on nyt 11 päivää vapaata erinäisten juhlien takia vapaana niin niiden piti tulla miun duunipaikalle miun maalaus seuraks. Mut koska meistä 2/3 oli heikossa kunnossa niin pidettiin saikkupäivä eikä Krista ois kyllä osannu yksinään sinne (sen perjantaisen episodin jälkeen lähti luotto meidän kartan lukuun). Ollaan vaan lepuuteltu koko päivä ja huomenna sitten lähetään porukalla Mian duunipaikalle vanhuksia moikkaamaan!

Pikkumunkkeja Boudhanatissa

Mieki sain vasta tänään tietää, että miulla on koko viikko nyt vapaata miun työpaikalta. Täällä on jotain todella isoja juhlia nyt käynnissä, mut ollaan vähän vielä sekasi että mikä juhla on minäkin päivänä. Oon yrittänyt kysellä noista, mut tuntuu et kaikkien on vaikee selittää mikä on mikäkin. Maanantaina täällä Diwali/Tihar, joka on hindujen 5 päiväinen valon juhla mikä on yks suurimmista juhlista täällä.  Se merkkaa hyvyyden voittoa pahuudesta ja silloin juhlitaan menestyksen ja varauden jumalia. Yleensä on ilotulitteita, kynttilöitä ja värilyhtyjä kaikkialla! Tänä vuonna ei oikein oo ilotulitteita, koska on ongelmia sen Intian rajan kanssa. Ainoostaan niillä on ketkä on itse saanut tuotua Intiasta. Jokaisella päivällä on oma merkityksensä ja traditiot. Maanantaina oli variksien päivä, tiistaina oli koirien päivä (koirilla on bindut naamassa ja kukkaseppeleet kaulassa, kunnon biledoggei! Näyttää ku niil ois day after ollut tänään :D), huomenna keskiviikkona on lehmien päivä, torstaina juhlitaan itseään ja perjantaina on brothers day, jolloin kuulemma mennään sisarusten kanssa luokse kylään ja ollaan perheen kanssa.  Torstaina on kaiken lisäks newareitten uusi vuosi. Kuulemma keskiviikkona Patan durbar squarella on näyttelyitä sekä jotain valojuttuja ja torstaina kuulemma ympäri Kathmandun aluetta on rallia.Täällä on muutenkin tosi paljon erilaisia tapahtumia ympäriinsä Tiharin takia ja ihmettelinkin maanantaina miks tuntuu ku meidän alakerrassa soittas joku bändi, mut tässä ihan lähettyvillä on jotain musiikkiesityksiä ja ne soittaa todella kovaa niitä musiikkeja. Eilen illalla kans joskus kympin aikaa vielä ainakin jatku pirskeet jossain täs lähettyvillä ja nytkin täs ihan vieressä soi täysillä joku keikka.  Mielenkiinnolla ootan kyllä nähä näitä kaikkia juhlimisen eri muotoja! Hyvään aikaan satuttiin tänne. :) Dashain, joka on näitten toinen suuri juhla oli ikävä kyllä just loppunu enneku saavuttiin tänne mut no ainakin koetaan Tihar!

Doggy ollu vähän bailaas

Täällä käytetään kolmee erilaista kalenteria länsimaista, virallista Bikram Sambhat -aurinkokalenteria ja kuukalenteria. Vuosi on länsimaalaisittain 2015 ja nepalilaisittain 2072 ni vähemmästäkin menee sekasin. Noi juhlienkin ajankohdat vaihtelee jotenkin kalenterivuosien mukaan. En kyllä ymmärrä miks Kristan ja Jennin paikka on suljettu noin pitkäksi aikaa ja meidän vaan 4 päiväksi. Meidän guest housen omistajakaan ei osannut oikein selittää mikä juhla ens maanantaina ja tiistaina on, mut ehkä se selviää ajan kuluessa. Viikonloppuna ei pitäis olla mitään juhlia. Täällä lauantai on viikon ainut vapaapäivä, koska sunnuntaihan on kristityillä pyhäpäivä ja täällä ei oikein ole kristittyjä (kristityt on ollut vainottuja täällä). Mian ja Jaanan työpaikat on kuitenkin kristittyjen ylläpitämiä ja Aleksin paikka ei voi olla suljettuna, koska kuntoutettavat asuu siellä (mutta niillä on juhlan ansiosta rennompaa), joten päässään näihin paikkoihin tutustumaan tällä viikolla. Laittelen varmaan loppu viikosta lisää festarikuulumisa ja infoa millaista muitten työpaikoilla on ollut!

PS. Selvis miks ne koirat räksyttää niin kovaa yöllä. Niit pidetään päivisin häkeis ja päästetään yöllä sit vahtimaan. Lisäks tietty ne ulvovat katukoirat siihen päälle..