Namaste!

Mero naam Kate ho :D pikkuhiljaa pitäs vissiin opiskella tätä kieltä ku duunis kukaa muuku ohjaaja osaa englantia..

Elikkäs nyt viikonlopun kuulumisia ja uusien asioitten ihmettelyä. Viikonloppuna pääasiassa tutustuttiin vaan paikkoihin ja turisteiltiin. Lauantaina lähettiin porukalla aamupäivästä käveleen Thameliin eli Kathmandun "turistikeskukseen". Sinne oli noin matkaa 6km, mut haluttiin nähdä maisemia matkan varrelta ja tutustua vähän paikkoihin. (Selvis muuten myöhemmin et tha tarkottaa joko ahnetta/ryöstäjää ja mel kokoontua..) Nähtiin matkalla ekat apinat jossain rakennuksella kiipeilemässä ja jonkun tyypin niit syöttämäs! Matka sinne on vaan n. 5-6km, mut kuvailtiin niin paljon että kesti kyllä kävellä. Mut ei eksytty taaskaan matkalla kun Aleksi johdatti. Aleksi ja sen ankanpoikaset jonossa tipsuteltiin menemään. Thamel ei ollu niin turistimesta ku mitä oletin, mutta en tiiä pyörittiinkö väärässä kohtaa. Oli kyl paljon katukauppoja ja niistä hinnoista pitää kuulema tinkiä vähintään puolet pois. Huomaa kyl et on turistialueempi, koska siellä tyrkytetään kyl enemmän tavaraa ja jotkut tarjos jo pudiakin

Ekat apinat bongattu!

.

Tää joki erottaa Lalitpurin. Tän varrella asuu kodittomia ja ne oli pesemäs pyykkejänsäkkin tossa likasessa joessa

Thamelin läheltä

Pyörittiin vähän aikaan Thamelissa ja sit lähettiin ettii ekaa kertaa paikallista Green Bus  bussilinjaa. Bussi makso vaan 15 rupiaa eli noin reilu 10 senttiä. Bussis ei kyl ollu ovea tai mitää turvavöitä, mut oli ihanan viileet ku kerrankin tuuli jee! Se bussi oli paljon pienempi ku Suomessa, on tääl kyl myös normaalikokosiaki busseja. Opittiin nyt reitti kaupungista Ratna parkista kotiin Lalitpuriin! :)Numerot eroaa numeroista niin kiva yrittää lukea bussien numeroita. :D Meen duuniin kanssa noilla green busseilla tai sit pääsen micro bussilla. Meen ring roadia pitkin mitä porukka on kehunut täällä Nepalissa. Se on 27km ympyrän mallinen iso tie kaupungin ympärillä mikä menee kaikkien yleisimpien osien läpi. Niihin busseihin pitää mennä sellain vaan, että huutaa mihin on matkalla ja sit se kuski kertoo onko oikea ja hyppää kyytiin. Sit pitää huudella jossain välissä kun lähestytään, että ne muistaa sanoa siulle ku hyppää oikeessa paikasta tai kysellä viereiseltä apua, koska en ite ainakaan osaa Nepalia niin hyvin että ymmärtäis missä mennään. Tunti menee noin miun työpaikalle ja yleensä 10-20 minuuttia menee kun bussi tulee. Tällä hetkellä on kuitenkin polttoainepula, jonka takia voi kestää yli 30 minuuttia bussin tulemisessa. Eli kulkeminen täällä on sellasta milloin sattuu tyylistä eikä piä stressailla kellonajoista.

Green bus on oikeestikki kokonaan vihree

Käytiin ennen majatalolle menoa kaupassa, ja löydettiin leipä puoli, mist löyty vaalee ihan minileipä, mut ahh syön kotona vaan leipää aina ni ihanaa saada ees leipää ja löyty jopa Arlan tuorejuustoaki aamupalaks. :D (Päivämäärät oli taas kyllä vähän vanhoja). Opettajat oli tullut sillä aikaa Nepaliin niin nähtiin niitä sattumalta kadulla, kun mentiin hommaileen prepaideja ja vaihettiin kuulumiset. Tänne tuli kolme opettajaa kattomaan minkälaisia mei työpaikat on varsinkin nyt maanjäristysten jäliltä ja tarkkailemaan muutenkin kuinka kehittää kansainvälisyys-asioita.

Street food, anyone? Ruokakaupan vierestä vähän sorsaa! Kämpän läheltä sais mm. vuohta ja strutsia.

Ollaan nyt hommailtu nepalilaiset prepaidit. Ne makso vaan 1,5 euroa ja siihen kuuluu vissiin vähän ilmasia tekstareita/puheluita ja voi latailla lisää sit. Epäilytti vaan ku se on niin vaikeaa saada täällä.. Tarvitsi passista kopion, viisumista kopion, passikuvan, sormenjäljet, isän sekä isoisän nimen. Mihihän kaupiteltavaks miu passi ja tiedot lähti nyt. :D

Mentiin iltaa viettämään raflaan. Sielläkin oli ruokapula taas. Ainut mitä listalla tais olla oli momot (niistäkin friedeja ei pystynyt tekemään) ja chow meinit (nuudelit). Ravintoloissa on tällä hetkellä ollut aika suppeat ruokalistat, koska on polttaine pula. Ei pysty käyttämään tietynlaisia uuneja, joten monesti ravintoloissa saattaa olla vaan muutamaa eri ruokalajia vaihtoehtoina. Ei olla oikein löydetty kauan himoitsemaamme naan-leipääkään kun missään ei toimi uunit oikein. :( Muutenkin nepalilainen ruoka poikkeaa tosi paljon siitä mitä suomessa olevissa nepalilaisissa on tottunut. Otin ruokajuomaks Carlsbergin 700ml ja makso yli 300 rupiaa eli n. 3 euroa. Alkoholi ei oo kyllä mitenkään halpaa. Käytiin sit kaupasta ostaa viel ensimmäistä kertaa Everest bisset ja sekin tais olla 500-700ml ja 160 rupiaa eli joku noin 1,3 euroa. Pelailtiin korttia porukalla majatalolla ja juotiin yhdet lauantain kunniaks. Villi viikonloppu takana siis!

Ensimmäinen Everest bisse

Viime viikolla oli kirjotettu uusi perustuslaki. En oo tarkemmin lukenut siitä tilanteesta, mutta pääpiirteittäin: Intian rajalla on ollut lain vastustamista jo ennen lain julkistamista ja ihmisiä kuollut mielenosotuksissa. Se vaikuttaa myös rajan sulkemiseen. Kiinan puolelta ei taas kunnolla saa mitään apuja, koska tiet on niin huonossa kunnossa maanjäristyksen jäliltä. On ollut katkos Nepalin ja Intian välisessä rajaliikenteessä aiheuttaa raaka-aine- ja polttoainepulaa Nepalissa. Täällä on siis ollu noin 40-50 päivää polttoainepulaa.  Ne jonot bensa-asemille on monen kilsan pitusia ja porteissa on lukkoja.  Esimerkkinä miun työharkkapaikalla ei voida tehdä ruokaa tällä hetkellä kunnolla, ne tekee pihalla puitten päällä koska kaasua ei ole, niitten ainutta mopoa ei voida käyttää, koska niillä ei ole bensaa ja tänään niistä noin 1/3 ei päässyt työpaikalleen tulemaan kun ei ole kyytejä. Tilanne vaikuttaa eniten köyhiin siis. Jos jotain tää asia kiinnostaa tarkemmin ni kannataa googlailla. :D Palkkauksista muuten esimerkkinä mitä kaverit oli kuullut down syndrooma koululta, että hoitajat saa 300e, lääkäri 600e ja parhaimmillaanyksityisellä työskentelevä lääkäri voi saada ylityötunneilla 1200e, mutta koulutus maksaa 50 000e ja kestää vuosia. 20e maksaa down koulu kuussa eikä köyhimmillä ei ole varaa tähän joten rikkaammat maksaa toisillekkin lapsille. Lueskelin netistä kuitenkin et peruspalkka voi olla sitä 20-60 euroa kuussa ihmisillä.

Maanjäristyksen jälkeen osa paikoista on todella pahoin vaurioituneita.
Osa paikoista pysyi ehjinä ja joitain alettu jo korjaamaan.

Sunnuntaina Olin nukkunut taas huonosti yön ku miulla on nyt parina iltana ollut täällä allergiaa/astmaa. Heräsin yöllä hengenahdistukseen ja yskintään. Tää on astmaatikon unelma kaupunki. Ite en käytä Suomessa oikeen mitään lääkkeitä, mut täällä kyl oon käyttänyt allergialääkkeitä joka päivä ja astmakohtaukseen tarkotetun lääkkeen tietty olin hävittänyt. :D (Taavi mikä taavi) Porukka polttaa ravintoloitten sisällä ja kaduilla on niin paljon pölyä sekä autoista tulee paljon pakokaasuja. Osa paikallisista käyttää täällä sellasia maskeja naamalla ni aateltiin kokeilla niitä kanssa. Käytiin sunnuntai aamulla palaverissa opettajien kanssa ja lähetitin sen jälkeen viereiseen kahvilaan second breakfastille tyttöjen kanssa. Tytöt otti ekaa kertaa lihaa, majoneesia sekä salaattia ja ooteltiin tuleeko niille ruokamyrkytys. :D Ollaan vältelty varmuuden vuoks lihaa ja salaattia. Verrattuna jenkkeihin tää ruoka on kyl niin hyvää, löytyy aina kasvisruokaa jee! :)

Käytiin kaupoilla taas löytämättä mitään ja havahduttiin et kello olikin jo 3 ja täällä n. 17.20 aurinko laskee eli tuli kiirus lähteä nähtävyyksille. Hassuu kyl ku Kathmandun ja Suomen aikaero on 3h 45min. Miksei se oo tasatunti? :D

Kumari

Lähetiin käymään Patan Durbar Squarelle. Matkan varrel huomattiin rakennus, missä asuu Living Goddess mitä kutsutaan Kumariksi. Piti ottaa kengät pois ja mentiin yläkertaan sellaseen pieneen huoneeseen. Ei oo ihan varmaa tietoa tää, mutta Kumar on Nepalilasten hindu juttu. Nepalissa kumareiksi kutsutaan eläviksi jumalattariksi valittuja pikkutyttöjä, joille jumalattaren asema merkitsee sekä suurta kunniaa että työläitä velvollisuuksia. Kumari valitaan noin 4-vuotiaana, asuu eristyksissä elämänsä ja kun tyttö saa kuukautiset pääse kumar normaaliin elämään. Kumari sana tarkoittaa suomeksi neitsyttä. Kannattaa googletella enemmän Kumarista, jos kiinnostaa.  Kuulema jokaisella alueella on oma Kumar ja mein majatalon omistaja oli ihmetelly kuinka oltiin eksytty tonne. Kumar ei saa koskettaa maata eli kävellä omilla jaloillaan, koska se on epäpyhää joten joku mies kanto sen tytön sinne meidän eteen. Eikä se saanut puhua meille vaan meidän ois pitänyt kysyä opakselta. Käytiin Kumarin siunattavana, täällä ne siunaa sellasella kukasta tehdyllä punasella täplällä otsaan, mitä kutsutaan bindiksi ja annettiin euron verran lahjotus siihen. Oli aika erikoinen hetki ja mielenkiintoinen tarina kun luki siitä lisää! Saatiin lupa kuvatakkin siellä.

Kumarin siunauksen jälkeen

Sen jälkeen käytiin Patan Durbar Squarella, joka sijaitsee Lalitpurissa. Turistit joutuu maksamaan sinne 500 rupiaa eli n. 4e ja paikalliset pääsee ilmasiksi. Miehet selitti meille, että durbar tarkoittaa palatsia kun alettii ihmettelemään, että täällä on 3 durbar squarea. Durbar Squaret on palatsialueita, joissa kuninkaat ovat valittu ja hallinnee. Rakennukset ei onneks ollut kokonaan romahtanut, mutta osa rakennuksista oli tukipilareilla tuettuina.

Patan Durbar Squarella

Durba Squarella minä ja norsunpoikaiset!

Jenni ja Krista löys 2300 rupialla eli noin 20 eurolla 4 isoa pashmina ja villa sekotteisia huiveja. En tiiä oliko vähän ylihinnalla, mutta olin kateellinen ku ne oli niiin kivoja!! Pakko löytää samanlaisia itelle Suomen talveen. Kävästiin viel roof top barissa syömässä. Oltiin jo pari päivää sit yritetty ettii sinne ovea, mut oltii nii töhöi ettei sillo löydetty. Nyt kuiteki onnisti jeij! Maistettiin butter chicken currya ja rotia eli naan leivän tyyppistä.

Tälläsiä sähkömiehen unelmia nää johdot on täällä jokapaikassa

Tänään seikkailin ekaa kertaa duunipaikalla opettajien kans ja huomenna sit ekaa kertaa sinne.. Vähä jänskää yksinään liikkua blondina täällä. Krista sano, et miut oli katteltu jo sillä silmällä ja yritetty kisutella yks päivä. Tääl ei piä käyttää toppeja tai muuten voi joutua lähentelyn kohteeks ja esim down syndrooma koulussa ei saa olla liian isot kaula-aukot. Pitää mennä huomenna t-paita pääl, pitkät housut jalas ja varuille ottaa viel neule messiin. :D Kysyin kyllä ohjaajalta ni on kuulemma ihan hyvää aluetta se työpaikan alue ja pitäs olla ok vaik käsivarret näkyy. Ei vaan oo yhtään turisteja sil alueella, mutta kuulema pitäs olla tottuneita blondeihinkin. Kirjottelen alkuviikosta sitten lisää työpaikka fiiliksistä!

Terku Deepakilta ja Suomi-tytöiltä!