SPARSHA ja Child Watabaran Center

Seuraava julkaisu on aika tekstipainotteista, koska ollaan vierailtu eri paikoissa ni asiaa on enkä uskalla julkasta kuvia ilman lupaa. Ja ei sillä, että netti on temppuillu koko viikon niin menis varmaan puol vuotta ladata kuvat..

Maanantaina tavattiin Rajaendra heti aamusta ja hän ohjasi meidät SPARSHA, Nepaliin. SPARSHA:n henkilökunta oli todella kiinnostuneita meidän taustasta, miksi ollaan siellä ja mitä heillä on meille annettavaa. Saatiin todella pitkä ja kattava kertomus SPARSHA:n toiminnasta ja historiasta (pakko myöntää, että osa meni kyllä ohi kun oli niin vaikeita sanoja :D). SPARSHA, Nepal tukee ihmisiä joita koskettaa tai ovat saaneet AIDS- tai HIV-tartunta. Heillä oli monenlaisia eri toimenkuvia mm. lääkkeittenantoa, metadonikorvaushoitoa, asuinpaikkoja HIV-potilaille, vanhempien ja lasten tukemista, testien tekemistä, neuvonantoa ja eteenpäinohjausta jne. Heillä oli ympäri Nepalia monia järjestön  toimipisteitä. SPARSHA saa tukea ja apua erimaista sponsoreilta. Asiakkaat saavat metadonikorvaushoitonsa ilmasiksi. He tulevat 10-14 välillä hakemaan hoidon, jonka jälkeen he saattavat hengailla pihalla ja sitten lähteä omiin menoihinsa esim. kursseille, töihin.  Noin satakin asiakasta saattaa käydä hakemassa metadonikorvaushoitoa päivän aikana, mutta näinä päivinä kävi n. 40 henkeä (johtuu varmaan osittain bensapulasta). He jotka ovat saaneet juuri tietää HIV-tartunnastaan voivat saada tukiasunnon alkuajaksi keskuksesta. Meille esiteltiin tilat ja juteltiin muutamien ihmisten kanssa, jonka jälkeen lähettiin seuraavaan kohteeseen.

Muutaman minuutin matkan päässä oli naisille suunnattu DIC eli drop-in center. Nepalissa kuntoutuskeskukset ovat jaettu naisille ja miehille erikseen. Laissa on määrätty Nepalissa, että naiset ja miehet eivät saa asua samassa talossa. Täällä on hostelleitakin suunnattuna vain pojille ja vain tytöille. Samoin myös Jaanan harjoittelupaikassa on pelkkiä orpotyttöjä ja Mian paikassa pelkästään mummoja. Saatin myös osittain perusteluksi, että  jos naiset olisivat samassa niin miehet alkaisivat keskittymään liikaan naisiin. Naisten ollessa lähettyvillä he etsivät entisen nautinnon tilalleen uuden nautinnon, vaikka heidän tehtävänään on prosessoida omaa huumeongelmaansa.

DIC:ssä naiset voivat tulla sinne päiväksi viettämään aikaansa, keskustelemaan, he saavat puhtaita neuloja, saavat vähän ruokaa eikä heidän tarvitse olla kaduilla. Osa naisista saattaa kuulemma olla huumeitten vaikutuksen alaisena paikalla. Paikanvetäjätkin olivat itse entisiä käyttäjiä, mutta olleet kuivilla jo lähemmäs 10v. Bensapulan takia muutaman päivään kukaan ei kuitenkaan ollut tulossa DIC:hen. Mie sain jo lähtiessä paikkaan pyynnön tulla vapaaehtoistyöntekijäks. Aleksia syrjittiin sen sukupuolen takia eikä sitä pyydetty. :D

Kävästiin Aleksin harkkapaikasa Sangati extended care centerissä syömässä. Kävästiin vielä juttelemassa työntekijöitten ja parin asiakkaan kanssa SPARSHA:ssa. Illalla pelailtiin himassa porukalla korttia ja tehtiin banskulettuja, koska Jaana oli meillä vielä vierailemassa!

Tiistaina oltiin sovittu, että mennään SPARSHA:an 9-9.30, noh yllättäen se olikin Nepalin aikaa eli päivä alkokin odottelun jälkeen 10.30 :D Päivän suunnitelma oli se, että saadaan tutustua asiakkaisiin. Täällä on todella vaikea tunnistaa päihdekuntoutuksen asiakkaita henkilökunnasta, koska henkilökunnasta suurin osa on entisiä käyttäjiä. He eivät myöskään ole kouluttautuneet missään korkeakouluissa.

Istuskeltiin siis muutama tunti asiakkaiden kanssa jutelessa pihalla. Vaikka juuri ollaan tavattu, niin todella helposti ihmiset kertovat täällä omasta menneisyydestään; kuinka kauan ovat käyttäneet, mitä tehneet aiemmin, mitä tulevaisuuden suunnitelmia. Nähtiin SPARSHA:ssa jopa yksi länsimaalainenkin asiakas. Kuulema joku australialainen, joka on kirjoittanut kirjan metadonikorvaushoitoon liittyen.

Yllättäen Nepalissa ei tieto kulje, joten meille soitettiin Aleksin harkkapaikasta, että missä ollaan ja että ruokaa olis tarjolla. :D Itse en syö punaista lihaa ja luulinkin lautasella olevan kanaa, mutta kauhukseni maku olikin vähän eri.. Se olikin buffalon lihaa!! Kuulema yleistä ja halpaa täällä Nepalissa. Tiistai oli todella lyhyt päivä, koska meillä ei oikein ollut SPARSHA:ssa mitään kunnon toimenkuvaa, mutta on kiva vähän nähdä uusia paikkoja ja ainahan jotain oppii kun tapaa ja juttelee uusien ihmisten kanssa. :)

Bussipysäkin maamerkki: Mount Everestille kiivennyt nainen-patsas

Rajaendra oli järkännyt meille jonkinlaisen tutustumisen keskiviikolle ja tiedettiin vaan, että se liittyy katulapsiin. Herättiinkin aamulla tosi aikasiin. 6 pintaan herääminen ei tuntunut itselleni helpolta, kun normaalisti saa nukkua yli tunnin pitempään. Muutenkin tuntuu, että täällä on aika puhki koko ajan kun ei saa kunnolla ikinään levätä. Aina on joku ympärillä ja joka päivä jossain menossa. Meillä meni noin tunti päästä Bouddhan alueelle, mutta oltiin etuajassa oottelemassa minivania. Tavattiin sosiaalityöntekijä, jonka piti olla meidän ohjaajana koko päivän. Minivanilla mentiin Bouddhasta varmaan vielä 30-45 minuuttia maaseudulle päin.

Aleksi: "Kate siun tika on vähän levinnyt..."

Child Watabaran Centerin pihalla meitä vastassa oli n. 25 lasta. Heillä oli kukkakimput, tervetuliashuivit ja saatiin tikat otsaan. Päästiin heti lounaalle, jonka jälkeen sosiaalityöntekijä esitteli meille tilat sekä kertoi vähän paikasta. Pojilla ja tytöillä on omat rakennukset, missä on keittiöt, makuuhuoneet (taisi olla 2 makuuhuonetta per asunto eli yli 10 lasta yhdessä huoneessa nukkumassa), oleskelutilat, sairashuone ja parveke. Sen lisäksi on vielä rakennus, jossa on luokkahuoneita, työntekijöitten huoneita, judo-sali jne. Rakennus oli uusi ja jämäkän näköinen. Se olikin selvinnyt hyvin maanjäristyksissä. Lapsia asuu tällä hetkellä 24 tyttöä ja 25 poikaa, mutta 60 mahtuisi yhteensä. Lapset ovat 11-17-vuotiaita. Osalle heistä CWC on ensimmäinen lastenkoti ja osa taas on tullut nuoremmille suunnatuista lastenkodeista. Child Watabaran Center on voittoatavoittelematon järjestö, joka pyörii mm. lahjoitusten, sponsoreiden yms avulla. (Lisätietoja: http://www.watabaran.com/ )

Makuuhuone

Oleskelutila, jossa voi katsoa tv:tä, tehdä läksyjä ja leikkiä

Maisemat judo-salista

Heillä on formal ja non-formal school. Noin puolet käyvät formal schoolissa 15 minuutin kävelymatkan päässä. Non-formal schoolissa opetettaan kouluaineita, peruskäytöstapoja jne. Mitä tietoja nyt lapsilta, jotka ovat tulleet suoraan kadulta voisi uskoa puuttuvan. Formal schoolin he pääsevät kun he ovat tarpeeksi valmiita siirtymiseen.

Aamun "jumppatuokio" tms. Tilaisuudessa kai rukoiltiin, jumpattiin, näytettiin taitoja jne.

Formal schoolissa oli siis puolet lapset aamusta. Non-formal schoolin tunnit olivat peruttu, koska lapsille tuli vieraita. Meitä ei oltu infottu yhtään minkälaiseen paikkaan ollaan tulossa, joten ei oltu tietenkään keksitty mitään tekemistä. Aluksi porukka pelaili jalkapalloa, jonka jälkeen vaan juteltiin ja oleskeltiin yhdessä. Sitten lapset halusivat näyttää meille tanssia. He laittoivat judo-saliin jytät soimaan ja 25 lasta tanssi ympäriinsä innoissaan. Mekin jouduttiin tietenkin mukaan tanssimaan. :D Oli kyllä hulinaa ja vilskettä, mietin jossain vaiheessa että onneks kaikki 50 ei ollut siinä kerralla tanssimassa. Oli jo sellanen mekkala, etten meinannut tukossa olevilla korvilla kuulla yhtikäs mitään. :D Yksi asia mitä ennen Nepaliin tuloa joku olisi voinut varoittaa: Nepalilaiset on hulluna tanssimiseen ja laulamiseen. Oisin voinut opetella vähän tanssia ja ees pari laulua, koska kaikki pyytää aina esiintymään. :D Laulettiin lapsille Jos sun lysti on ja Maamme-laulut kun ei muutakaan keksitty. :D

Aleksi ja pojat pelaamassa fudista

Kävästiin välipalalla, joka oli vähän riisipuuron typistä. Siinä oli riisiä, maitoa, sokeria ja kookosta. Oli tosi hyvää ja kuulema perinteistä Nepalilaista ruokaa. Sen jälkeen istuskeltiin ja tutustuttiin lapsiin. Osa ei osannut englantia oikein, mutta eipä se haitannut. Lapsien taustat ovat erilaisia tuolla; todella monet ovat olleet liimaan addiktoituneita aiemmin (liima poistaa näläntunnetta), osa on kokenut väkivaltaa, seksuaalisesti hyväksikäyttöä, ollut töissä lapsena, nähnyt nälkää jne. Lapset olivat kuitenkin todella iloisia ja tulivat jopa halaamaan ja pitivät kädestä kiinni. He olivat todella helposti lähestyttäviä ja halusivat näyttää taitojaan todella paljon meille.

Läpsyleikkiä porukalla

On kyllä harmi kuulla aina näitä tarinoita ja eräskin 16v-tyttö kertoi tarinansa minulle. Hänen äitinsä jätti hänet kun löysi uuden miehen. Hän muistaa vaan itkeneensä jossain pimeässä huoneessa, pyytäen apua ja huutaen äitiänsä, eikä kukaan auttanut häntä. Hän oli saanut töitä tiskarina ja sai siitä palkaksi 5 rupiaa päivässä ruokaa varten. Veli on kuulema yhä kadulla. Hän sanoi, että joutuu tekemään kovasti töitä lähtökohtiensa takia, mutta haluaa kuitenkin tienata käsitöillä. Jonka jälkeen hän haluaa päästä, auttamaan muita orpolapsia. Hän kertoi myös olevansa kaikkia uskontoja, koska opettajat koulussa eivät hyväksy kristittyjä yms. Opettajat haukkuvat ja sanovat, että oppilaat jotka eivät ole hinduja ovat pahoja ihmisiä. Muutenkin perheettömän lapsen elämä tälläisessä perhekeskeisessä kulttuurissa ei ole helppoa. Tyttö kertoi, että hänen luokkalaiset kiusaavat häntä eikä hänellä ole yhtään kaveria koulussa. Häntä haukutaan, koska hänellä ei ole perhettä ja muut lapset sanovat, että hän on arvoton eikä häntä rakasta kukaan. Hän oli tosi iloinen tapaamisestamme ja sanoi muistavasa päivän aina ja kertovansa koulussa, että hänellä on sister (minä) ulkomailla. :) Voikun kuulisi myöhemmin miten hänen elämässään on käynyt!

Ei niin perinteinen tapa tehä ruokaa Suomes :D

Tyttö muuten kysäisi tehdäänkö mekin avotulella ruoka Suomessa. :D Kerroin, että käytetään hellaa ja hän tokaisi, että aika helppoa. Kerroin myös mikrosta eikä hän ollut koskaan edes kuullut sellaisesta. :D Pojat taas kun saivat kuulla miun iän niin he eivät meinanneet uskoa. He vaan naureskelivat, että voinko muka olla niin vanha. :D

Lapset yritti myös opettaa meille nepalia, mutta se on kyllä liian vaikeaa.. Täällä on kyllä tosi paljon sanoja mitkä on suomessakin, mutta ihan eri merkitys. Esimerkkejä: Parsa (maakunta tms), Kaski (maakunta tms.), masu (liha), roti (leipä), Koirala (sukunimi).

Lapset heitteli ihan älyttömän hyvin voltteja jo iltapäivällä. Päivällä päästiinkin sitten katsomaan judoa. Niin pojat kuin tytötkin harrastaa siellä judoa ja se näyttikin heiltä sujuvan tosi hyvin. Itse varmaan uskaltais niin hulluna hyppiä, kun pelkäis et luut katkeaa. :D

It's judo time!
Lapset opettavat toisilleen judoa

N. 10 vanhempaa tyttöä lähti joka kuukausiseen counsellingiin Kathmanduun, joten minivan oli tupaten täynnä meidän lähtiessä. Counsellingissa he saavat jutella sosiaalityöntekijöitten kanssa miten heillä menee, mitä ongelmia on jne.

Pupuja pihalla pomppimas!

Takaisin kotiin satuttiin tietenkin ruuhka-aikaan (kello 5 maissa), joten päätettiin toteuttaa Aleksin unelma: kiivettiin auton katolle ja taitettiin yli tunnin matka siellä. Aluksi vähän jännitti kun en meinannut mahtua kunnolla katolle ja olin tikkaitten päällä istumassa. Pidin tiukasti kiinni ja toivoin, ettei tule pomppuja muuten olisin varmaan keilannut takana istujan alas.. :D Yllätys, yllätys: miusta otettiin kuvia ku menin katolle, jengi tuijotti, vilkutteli sekä huuteli meille. Oli kyllä ihan turvallinen olo ku pääs sinne kaukaloon istumaan, joten voisin kulkea uusikskin tollein! Ei oo niin ahdasta kun auton sisällä ja näkee hyvin maisemat.

Aleksilta terkut auton katolta!
 (Mie oon tuolla Aleksin takana ni en mahtunu kuvaa:D)

Tultiin 7 maissa vasta kotinurkille ja oltiin ihan puhki molemmat. Kävästiin KFC:ssä syömässä eli siis Kwality Food Cafe-ketjussa haha. Huomasin siellä, että Nepalin tv:ssä videot ja musat on sensuroitu. Räppibiisit kuulosti aika hyviltä, kun jokatoinen sana on vaan hiljaisuus. :D

Torstai onkin mennyt vaan lepuutellessa, kun oon flunssassa. Eilen oli aika raskasta puolkuntosena leikkiä monen kymmenen lapsen kanssa. :D Oottelen jo innoissani tääl, et millon muut tulis tänne viihdyttämään miuta!